Kirjoittajalta Mikko Mattinen

🔵 Vuonna 2001 Mauno Koivisto kirjoitti profetiaalisesti: ”Venäjän heikkous, jonka me olemme nähneet, on poikkeuksellinen tilanne. Venäläiset tulevat pyrkimään ulos nykyisestä heikkoudesta ja tulevat löytämään tavat, joilla he saavat sisäisen järjestyksensä vahvemmaksi.”

🟢 Tämä kirja on ajankohtaisin mitä näinä aikoina kannattaa lukea. Sanomattakin selvää, että kirjasta tekee entistä erityisemmän kirjoittaja, joka on opiskellut venäjän kieltä ja Venäjän historiaa 1950-luvulta asti. Puhumattakaan siitä, että hän on ollut tekemisissä Venäjän johdon kanssa vuosikymmeniä. Sisällöstä tekee mielenkiintoista Koiviston omat muistelmat ja paikoitellen sieltä löytää myös hauskuutta. 

🟢 Koiviston kirjassa on kaksi keskeistä kysymystä. Ensimmäiseksi selittää Venäjän idea ja toiseksi pohtia onko Venäjä itää vai länttä? Vastausta hän etsii tutkimalla Venäjän tuhatvuotista historia. .

🟢 Mikä on Venäjän idea? ”Rajan takana idässä ei alkanut Aasia, siellä oli Venäjä, jolla oli ollut pitkäaikainen pyrkimys Rooman vallan perilliseksi.” Ja mikä on Rooma? Se oli kokoelma kansakuntia, joita yksin keisarin hallitsi.

🟢 Venäjän ideassa on monia huomionarvoisia seikkoja, jotka voivat taustoittaa meille umpilänsimaalaisille:

1) Jumala: ”Tsaarin valta tuli Jumalalta ja myös tehtävä oli jumalainen. Myös marxismi-leninismi merkitsi lähetystehtävää. Kiovan ja myöhemmin Moskovan ruhtinas hallitsi ”Jumalan armosta”, että Venäjä on poikkeuksellinen valtio: sen on itse Jumala perustanut, ja valta tulee Jumalalta eikä mistään vähäpätöisemmistä lähteistä, eikä missään tapauksessa kansasta. Semmoinen ajatus, että valta tulisi alhaalta päin, on ollut Venäjällä vieras. Viisaus tulee vain ylhäältä, pyhistä kirjoituksista, uskonnosta, filosofiasta.” 

2) Rooma: Moskova on kolmas Rooma, joka ”puolustaa oikeata uskoa ja kamppailla Rooman perinnöstä: rakentaa imperiumia. Pietari Suuri halusi länsimaistaa Venäjää, kaupungille annettu nimi osoittaa, että hän halusi myös edelleen korostaa Venäjän asemaa kolmantena Roomana, Rooman keisarikunnan perillisenä.”

3) Laajeneminen: ”Kun jostakin on taisteltu ja venäläistä verta vuodatettu, niin sen jälkeen se on pyhää Venäjän maata.”

4) Hyökkäyksellisyys: ”Ainakin Iivana III:sta lähtien Venäjän, ja sittemmin myös Neuvostoliiton, ideologia oli hyökkäyksellinen. Tasankovaltion asetelma on se, että jos ei etene, joutuu perääntymään. Helposti tullaan siihen, että aina siellä missä kulloinkin ollaan, edessä on jokin uhka, jota pitää kiirehtiä torjumaan ennen kuin se uhka pahemmin aktualisoituu.”

5) Valta: ”Venäjällä ei koskaan, ei tsaarin vallan oloissa eikä neuvostovallan aikana, noudatettu Montesquieun mukaan nimettyä vallanjaon periaatetta. 

🟢 Onko Venäjä itää vai länttä? Jegor Gaidarin mukaan Venäjä  ei ole koskaan ollut osa länttä. 

🟢 Itää vai länttä on meille suomalaisille ilmeistä, koska olemme tienneet Venäjän olevan osa itää: 

1) ”Suomea ei liitetty Venäjän maahan vaan osaksi Venäjän imperiumia. Aleksanteri I:n Suomea kohtaan osoittaman asenteen taustalla lienee ollut myös se, että Aleksanteri oli jo alkanut pelätä Napoleonin hyökkäystä Venäjälle ja tarvitsi pääkaupungin läheisyyteen kansan, joka olisi asemaansa tyytyväinen. 

2) ”Venäläisyyteen on liittynyt ajatus, että kärsimystä ei pidä kavahtaa. Hedonismi on ollut heille jo periaatteessa vierasta. Venäjällä on ollut suurempaa valmiutta alistua kärsimykseen kuin lännessä. Se on auttanut kestämään silloin, kun on nähty syvempi tarkoitus.”

3) ”Uuden Neuvostoliiton kuoren alta paljastui yhä selvemmin vanha Venäjä: hallinnon ankaruus, kansan kyky kestää ja kärsiä, tavoite laajentua ja valloittaa.”

4) ”Neuvostoliiton voidaan katsoa olevan tsaristisen imperiumin historiallinen jatke.” (Thomas Parland). ”Stalin sitten palautti Neuvostoliitolle tsaarinvallan loppuaikoina menetetyt alueet; oikeastaan vain itsenäisyytensä säilyttänyt Suomi oli poikkeus, Neuvostoliitto ei päässyt täällä Vanhan Suomen rajaa pitemmälle.”

🟢 Ja kirjan lopussa saamme lukea presidentillisiä vitsejä: ”Minä en ole toiminnallani saanut nimiini anekdootteja. Yhden muistan. 1960-luvun lopussa kerrottiin, että olin Moskovassa vieraillessani esittänyt silloiselle kollegalleni pääministeri Aleksei Kosyginille itärajamme siirtämistä. Tähän oli Kosygin sanonut, että mitäs siinä siirtelemään, otetaan pois tykkänänsä. Tällöin minä kaskun mukaan olin sanonut, että nyt tuli esille sellainen kysymys, johon vastaamisen Urho Kekkonen oli pidättänyt itsellään, joten minun täytyi ottaa yhteyttä Helsinkiin. Epäilin kuitenkin, ettei Kekkonen haluaisi ryhtyä niin suuren valtakunnan päämieheksi.”

🔴 ”Raja railona aukeaa, edessä Aasia itä. Takana länttä ja Eurooppaa, varjelen vartija sitä.” Uuno Kailas

🔵 Mitä Jimi Hendrix sanoi kun käynnisti studioprojektin? “Hey, man – I want some round windows.” Näillä spekseillä syntyi legedaarinen Electric Lady Studios, jossa ovat äänittäneet Lou Reed, Rolling Stones, The Clash, Daft Punk jne. 

🟢 Kirjan tavoite on auttaa tekemään projekteja, jotka pysyvät budjetissa eivätkä ylitä aikatauluarviota. Tanskalainen Bent Flyvbjerg ui vastavirtaan ja todistaa kirjassa millä keinoilla yli 1 miljardin arvoiset hankkeet _eivät_ mene pieleen. Käytännössä hänen oppejaan voi soveltaa niin ydinvoimalan rakennus- kuin keittiöremontti-projektiin. Tämä kirja on oodi hitaudelle ja suunittelulle! 

🟢 Onnistuneiden projektin esimerkit löytyvät ulkomailta ja Suomesta. Kansainvälisiä esimerkkejä ovat Empire State Building, Hoover-pato, Heathtrown T5-laajennus. Kotimaisia esimerkkejä ovat Verohallinnon VALMIS-hanke tai Länsimetron jatko-osa. Myttyyn menneiden lista on paaaaaljon, paljon pidempi. Muun muassa kaikki olympialaiset ovat ylittäneet budjettinsa 157 %:lla. Varsinkin maininnan arvoinen on Montrealin olympialaiset mikä ylitti budjettinsa 720 %:lla. Muita kuuluisia epäonnistumisia ovat Sydneyn oopperatalon, Berliinin lentokenttä, Länsimetron ensimmäinen osa tai erään suomalaisen ydinvoimalan kolmas osa. Hendrixin projekti on eräänlainen herttainen anomalia, koska sillä ei ollut aikataulua eikä budjettia.

🟢Kirjan kaksi pääviestiä:

– Ennusteet: Koska aikataulu- ja budjettiarvio ovat ennusteita, niin ennusteet pitää rakentaa datan avulla eikä MuTu-arvioina.

– Haste make waste: Jos haluat onnistua projektissa, niin lyhyet projektit onnistuvat varmemmin kuin pitkät. Modulaariset paremmin kuin monoliittiset. Kiireettömät paremmin kuin äkäiset. 

🟢 Flyvbjerg perustaa kirjansa tietokantaan, jossa hänellä on 258 projektia, joiden arvo on ollut yli miljardi dollaria. Tulosten perusteella hän kehitti ns. “Iron Law of Megaprojects”. Sellaiset projektit ylittävät takuuvarmasti budjetin ja aikataulun sekä tuottavat vähemmän hyötyjä kuin on alunperin tavoiteltu. 

🟢 Datan perusteella voidaan sanoa, että 8,5 % projekteista saavuttaa tavoitteensa ja pysyvät sekä aika että rahabudjetissa. 0,5 % projekteista ylittää odotukset. Loput 91,5 % projekteista epäonnistuu joillain edellä mainituilla mittareilla.

🟢 Kirjan keskeiset opit ovat, että pakko on paras motivaattori (“Necessity is the mother of invention”) sekä toisto-toisto-ja-toisto (“Repetition is the mother of learning”). Kun projekti täyttää nämä pehmeät arvot, niin käsillä on voittoisa konsepti.

🟢 Normiselitykset mikä meni pieleen kun projekti epäonnistuu:

– Projektia vastustetaan ja aloitus viivästyy.

– Teknologia on uutta ja testaamatonta eikä sovellu projektiin. 

– Työvoiman saatavuus on heikko. 

– Olosuhteet yllättävät projektin. 

– Luonto tekee tepposensa. 

– Mitigointi epäonnistuu ja keinot ovat heikot.

– Johto on pidetty pimennossa.

🟢 Mikä työkalu avuksi? RCF eli reference-class forecasting, jonka Flybjerg on kehittänyt. Paras testimoniaali tulee Daniel Kahnemanilta “the single most important piece of advice regarding how to increase accuracy in forecasting through improved methods.” Vaikka Kahneman ei ole projektityön ammattilainen, niin RCF on kokeilemisen arvoinen.

🟢 Tärkeintä eikä vähäisintä – Flyvbjerg haluaa saada ihmiskunnan lopettamaan resurssiensa ja ajan tuhlaamisen huonosti johdettuihin projekteihin.

🔴 ”Festina lente” eli kiiruhda hitaasti.

🔵 Tämä on eräänlainen ”Mistä kasvua”-kirja, koska Risto Murto selittää kirjassaan millä keinoilla Suomi pääsee takaisin kasvu-uralle. Näin vaalien jälkeen sekä erityisesti ennen uutta hallitusohjelmaa tämä yhteiskunnallinen yhteiskunnallinen keskustelu on paikallaan, koska sen avulla voimme arvioida uuden hallitusohjelman tavoitteita ja keinoja. Lukukokemusta kasvattaa sen miellyttävä sivumäärä (186 sivua).

🟢 Kirjan tavoite on analysoida syntyvyyttä, elinikää ja maahanmuuttoa sekä niiden vaikutuksia talou­teen ja yhteiskuntaan.

🟢 Kirjassa on kaksi pääviestiä. Ensimmäinen on, että ”Suomeen pitäisi saada lisää ihmisiä tavalla tai toisella”. Kirjan ehdoton etu on, että siinä mietitään Suomen tulevaisuutta kiihkottomasti ja vailla poliittisia motiiveja. Murto näkee, että ”väestön kasvun loppuminen on keskeisin kasvun rajoite” ja ilman kasvua nykyinen yhteiskuntamme rahoittaminen ei ole mahdollista.

🟢 Toinen pääviesti on, että ”jos Suomen syntyvyys halutaan nousuun, kannattaa alkaa ratkaista syrjäytyneiden poikien ja miesten ongelmaa”. Keskeinen haaste on, että ”Suomi on rakentanut koulutusjärjestelmän, joka hukkaa poikia” ja ”suomalainen erityisongelma sen sijaan on suuri lapsettomien määrä. Tänä päivänä lähes kolmannes 40–45-vuotiaista miehistä on lapsettomia.”

🟢 Kirjan oppeja ovat myös, että:

– ”Suomeen on syntynyt uudenlainen luokkajako. Lapsia saavat koulutetut miehet.

– Jos haluamme tuottavuusloikkaa, meidän pitää joko investoida enemmän, kouluttaa ja oppia työssä enemmän tai hyödyntää paremmin teknologista kehitystä yhteiskunnassa ja taloudessa. 

– Rahaa on virtaamassa paljon uusiin energiainvestointeihin, ennen kaikkea tuulivoimaan. Vihreä energia tulee houkuttelemaan perässään myös teollisia investointeja. Tämä on jo nyt näkyvissä, ja Ruotsi antaa tästä meille jo hyvää esimerkkiä.

– Nykyiset varat riittävät kattamaan tulevista (eläke)vastuista arviolta 20–25 prosenttia.

– Samalla maahanmuutto ja kohtalainen syntyvyys on pitänyt Ruotsin väestönkasvun länsimaisittain korkeana, mikä on ollut tärkeä tekijä myös talouden kasvun kannalta. Tämä on keskeinen ero Suomeen. Kun Suomessa työvoiman kasvun vaikutus talouskasvuun on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut lähellä nollaa, Ruotsissa sen vaikutus on ollut selvästi positiivinen.”

🔴 “Muu maailma kun ei odota edes maailman onnellisinta kansaa”. (Olli Rehn)