Kategoriat
Uncategorized

Lencioni: The Five Dysfunctions of a Team

🔵 Haluatko rakentaa tiimien tiimin? Tämä on the OPAS, joka tarjoaa yksityiskohtaiset askelmerkit.

✅ Tiimien alisuorittaminen on tyypillinen ilmiö, jonka juurisyyt voivat olla monissa tekijöissä – osaaminen, markkinatilanne, toimialan kyky rekrytoida tekijöitä jne. 

✅ Kirjan pääväite on, että tiimityö on systeeminen toimintamalli – jos tiimiläiset eivät luota toisiinsa, niin ei uskalleta olla eri mieltä, jolloin ei sitouduta yhteiseen tekemiseen eikä kanneta vastuuta, jolloin toissijaiset tavoitteet tulevat tärkeiksi.

✅ Kirjan päätavoite on kuvata systeeminen toimintamalli, joka koostuu viidestä tiimityöskentelyn ongelmasta sekä ratkaisukeinoista:
– Epäluottamus tiimissä (Lack of trust) <= Luovutaan epäonnistumisen pelosta. 
– Konfliktien pelko (Fear of conflict) <= Kerrotaan mielipiteet ilman rangaistuksen pelkoa.
– Puuttuu sitoutuminen (Lack of commitment) <= Sitoudutaan kun ollaan osallistuttu päätöksentekoon.
– Vastuunpakoilu (Avoidance of accountability) <= Osallistutaan vastuunjakamiseen.
– Väärät tavoitteet (Inattention to results) <= Tavoitteista on tehty yhteisiä.

✅ Patrick Lencioni ei ole tutkija, mutta hänen systeeminsä on järkeenkäypä. Varsinkin uusia tiimejä perustettaessa malli on erinomaisen hyödyllinen työkalu ja mielenkiintoisemmaksi se tulee jos noudattaa Lencionin etenemismallia.

✅ Kirjan konsepti on poikkeuksellinen, jota harvoin kohtaa. Kirja on jaettu kahteen osaan. Alkuosa on kuvaus fiktiivisestä kasvuyrityksestä, jonka johtoryhmä alisuoriutuu. Tarinan sankari on 56-vuotias Kathryn, joka palkataan tekemään käännettä. Kirjan keskeinen tietosisältö löytyy lopusta, joten se pitää yllä kiinnostusta koko kirjan ajan.

🔴 Kiireinen lukija hyppää suoraan kirjan loppuosaan, jossa tiimityöskentelyn systeemisyys puretaan atomeiksi sekä annetaan käytännönläheiset neuvot kuinka tiimeistä tehdään tiimejä.

Kategoriat
Uncategorized

Naukkarinen: Mihin humanisteja tarvitaan?

🔵 Nopea vastaus on, että humanisteja tarvitaan valaisemaan ihmisyyttä. 

✅ Mitä on humanismi? Se on ”eräänlaista lopullista todistamista vaille jäävien jäsentelyjen tarjoamista”. Ja mikä tärkeintä – ”humanismi kasvattaa epävarmuuden sietoa”.

✅ Humanismi ja sen tulokset täyttävät sen paikan mitä – luonnontieteet, taiteet tai uskonnot, eivät pysty täyttämään. 

✅ Kriittisyys ja mielikuvituksen käyttö kuuluvat humanistin työkalupakkiin. Kirjan tavoite on usuttaa ihmiset ajattelemaan ja ottamaan kantaa perustellen asioihin, joihin ei ole olemassa ”yhtä oikeaa vastausta”. 

✅ ”Mielikuvitus on kriittisyyteen olennaisesti liittyvää perustelevaa kekseliäisyyttä ja ilman sellaista ajattelua mikään uudistamisen ei pääsisi alkuun”.

✅ Kirjan keskeinen oppi on, että humanismi on näkökulma, joka on ihmiskeskeistä, historiorientoitunutta, perustuu kieleen ja avoimeen perusteluun. Eli hyvä johtaja on kuin humanisti. Kummatkin ovat ihmiskeskeisiä, he ponnistavat historian kautta ja perustavat kieleen sekä näkemysten avoimeen perusteluun. 

✅ Naukkarinen nurkkaa humanismia melko tiukasti tieteeksi, jota tehdään akateemisesti akateemisille. Todennäköisesti käytäntö ei ole niin tiukka, kuin kirjoittaja esittää sen. 

✅ Pääviesti on, että humanistinen toiminta ei todennäköisesti edistä yhtään mitään ja samaan aikaan kaikkea mitä tarvitsemme kasvattaaksemme ihmisen itseymmärrystä. 

🔴 ”Kun lukeminen lehahtaa herkutteluksi”.

Kategoriat
Uncategorized

Mullainathan & Shafir: Scarity

Kirjasta

Kirja oli pitkään kiehtonut minua, koska aihe on meidän yltäkylläisessä länsimaisessa maailmassa itsestään selvä. Puutetta ei tarvitse kärsiä, mutta silti sitä on ympärillämme monenlaisesti. Scarity sana ei suoranaisesti käänny sanaksi puute, vaan enemmänkin täsmällinen käännös on pula tai vähyys tai niukkuus. Kirjan sisältöä kuvaa paremminkin sana puute tai niukkuus, joten käytän niitä sanoja muiden puutteessa. Taloustiede toimii samanlaisten lainalaisuuksien varassa.

Kirjan ajatukset ovat paljon köyhyydessä, joka on ymmärrettävän konkreettinen lopputulema niukkuudesta ja puutteesta. Kirjaa ei kannata lukea köyhyystutkimuksen popularisointina, vaan ymmärtääkseen milloin ja miten niukkuuden psykologia operoi ihmisen mielessä. Sen sanottuani, niin pakko myöntää että järkyttävin tieto on, että puolet amerikkalaisista lapsista elää ruoka-avun varassa. Toivottavasti on tilastovirhe! “Nearly 50 percent of all children in the United States will at some point be on food stamps.”

Minkälainen kirja oli?

”Siitä puhe mistä puute?” sopisi tämä kirjan tunnuslauseeksi. Miten me ihmiset toimimme kun olemme ajautuneet niukkuuteen. Ilmiönä lopputuotteena me voimme kokea köyhyyttä, kiirettä tai lihavuutta. Tämä kirja kertoo siis niukkuuden tai puutteen psykologiasta.

Toiseksi kirja on sukua kahdelle maanmainioille kirjalle – Charles Duhiggin ”Power of Habit”-kirjalle ja Walter Mischelin ”The Marshmallow Test”-kirjalle.

Mitkä ovat kirjan keskeiset ideat? 

Puute operoi ihmismielen hämärässä ja sen prosessit ovat tiedostamattomia, mutta voimme itse aktiivisilla valinnoilla vaikuttaa ko. mekanismin toimintaan. Puute johtaa tyytymättömyyteen ja kamppailuun. Pahin lopputuote puutteesta on, että kapasiteettimme käsitellä asioita kutistuu – kaista jossa ajattelemme kapenee. Ja tämän johdannaisena ymmäryksemme heikkenee, emme pytsy katsomaan tulevaisuuteen ja kykymme kontrolloida asioita heikkenee. Esimerkiksi köyhyyden kokemuksen konkreettinen ilmentymä on, että ihmisen toiminta on yhtä tehokasta kuin jos hän on valvonut koko yön. Miltä tuntuu olla köyhä? Valvo yksi yö ja yritä siinä sitten elää tasapainosta elämää. (Kirja puhuu köyhdeestä akuuttina tilana, jossa ihminen joutuu koko ajan kamppailemaan rahanpuutteessa). Sellainen niukkuus luon ansan, josta pois pääseminen vaatii erityisiä toimenpiteitä, jossa taas tarvittaisiin ymmärrystä, tulevaisuusorientaatiota ja kykyä hallita asioita. Puutteella on oma logiikkansa ja se ei ole yksistään selitettävissä kulttuurin, talouden tai persoonallisuuden kautta. Esimerkiksi janoin ihminen tunnistaa nopeammin vesi-sanan kuin ei-janoinen ihminen.

Kirja opit ovat tässä:

  • Automaattista. Emme pysty kontrolloimaan niukkuuden luomaa tilaa, jolloin emme tee valintoja tai kustannushyötyanalyysejä, vaan toimimme automaatiolla tai tunteen varassa.
  • Tunneli. Niukkuus nappaa huomiomme ja joudumme tunneliin, jossa näemme vain tiettyjä asioita. Tunnelointi ryhtyy perimään veroa, joka maksaa tai kustannukset näkyvät toisaalla. Tunnelivero on voimakkaampi kuin esimerkiksi fyysinen harjoitus. Kirjan sanoin: ”Scarcity captures our minds automatically. And when it does, we do not make trade-offs using a careful cost-benefit calculus. We tunnel on managing scarcity both to our benefit and to our detriment.
  • Laiminlyönnit. Emme toimi arvojen mukaan, vaan jätämme aktiivisesti huomiotta arvot. ”We have already seen one primary reason we stay stuck in scarcity: tunneling leads us to borrow. And when interest rates are high—such as with the vendors—then this very basic impulse creates more scarcity.”
  • Kapeampi kaista (bandwith). Niukkuus vuorostaan tarjoaa vastineeksi kapeaa kaistaa, joka heikentää ihmisen luonnollista kykyä ajatella ja lopputuloksena niukkuuden loukkuun, josta emme pääsee eroon.
  • Putkiaivot tai loukku (scarity trap). Käytännössä lopputuloksena on tila, jossa laiminlyönneistä tulee vakio ja olemme vähemmän kyvykkäitä tai tehokkaita.
  • Likinäköisyys. Puute ja tunnelimaisuus aiheuttavat likinäköisyyttä tulevaisuuteen. Ei nähdä seuraavaa hetkeä pidemmälle. Mutta puutteen luoma likinäköisyys ei ole henkilökohtainen ominaisuus, vaan tilanteeseen sidottu ilmiö. “But what is remarkable in this account is that myopia is not a personal failure. Tunneling is not a personal trait. In fact, as far as personality traits go these people are anything but myopic; rather, it is the context of scarcity that makes us all act that way. Tunnels limit everyone’s vision.
  • Joustava älykkyys. Puute tai niukkuus tyhmentää, mutta ei tee tyhmäksi. Joustava älykkyys (fluid intelligence), jonka avulla järkeilemme ja erityisesti ratkomme ongelmia, heikkenee merkittävästi. Siis ongelmanratkaisukyky jota tarvitsemme voittaaksemme ongelmat. Niukkuudesta ei pääse eroon ilman erityisiä toimenpiteitä. Aika hankala yhtälö. Tarvitsemme ongelmanratkaisukykyä päästäksemme eroon niukkuudesta, mutta se itsessään heikentää kykyä ratkoa niitä ongelmia.
  • Tahdonvoima. Sen puute on ratkaisevaa ongelmista eroon pääsemiseksi. ”As Mischel put it, “Once you realize that willpower is just a matter of learning how to control your attention and thoughts, you can really begin to increase it.”
  • Löysä. Löysä (slack) mahdollistaa niukkuudesta erossa pysymisen. Jos ihmisen kalenterissa on tilaa, niin hän pystyy reagoimaan asioihin ja välttämään kiirettä. Jos organisaatiolla on ihmisiä tai rahaa, niin se pystyy ennakoimaan tai reagoimaan asioihin. Jos ihmisellä on säästöjä, niin hän ei työttömyyden tullen ajaudu kodittomaksi.

Puute tai niukkuus ei ole ilman hyötyjä.

  1. Uudet ideat. Vaikka niukkuus myös estää suoranaisten uusien ideoiden syntymisen, mutta juuri poispääsyn mahdollistamiseksi siinä voi yhdistyä erilaisia asioita joista muokkautuu uusia mahdollisuuksia. Eli tavallaan niukkuus kuitenkin syntyy uusia ideoita.
  2. Fokus. Keskitymme tarkemmin käsillä oleviin asioihin.
  3. Pakko motivoi. Valintojen tai päätösten tekeminen saattaa johtua jonkin asian puutteesta – aika, raha, ihmiset jne.
  4. Aika loppuu kesken. Puute pakottaa meidät tekemään asioita tehokkaammin. Esimerkiksi palaverien rajattua aika pakottaa ihmiset toimimaan tehokkaammin. Tai projektit valmistuvat ajallaan, koska aikaa ei ole yllin kyllin.
  5. Niukkuuden hyödyistä on pakko nostaa esille 40 tunnin työviikko. Henry Fordin esimerkki on yksi esimerkki, jota ei voi yleistää, mutta on silti hieno universaali ilmiö. ”Nearly a century ago, Henry Ford recognized the distinction between hours and bandwidth. His decision to institute a forty-hour workweek for his factory workers was clearly motivated by profits as much as by humanitarian concerns. As one commentator observes: When Henry Ford famously adopted a 40-hour workweek in 1926, he was bitterly criticized by members of the National Association of Manufacturers. But his experiments, which he’d been conducting for at least 12 years, showed him clearly that cutting the workday from ten hours to eight hours—and the workweek from six days to five days—increased total worker output and reduced production cost. Ford spoke glowingly of the social benefits of a shorter workweek, couched firmly in terms of how increased time for consumption was good for everyone. But the core of his argument was that reduced shift length meant more output.”
  6. Muita hyötyjä ovat esimerkiksi kuin pienemmät ravintolapöydät kasvattavat myyntiä

Niukkuuden hyötyjä löytyy myös esimerkiksi eläinkunnasta:

  • ”Why do bees create such precise structures and the wasps such messy ones? Scarcity. The wasps build with material that is abundant: mud. The bees build with material that is scarce: wax. The bees’ wax—like space in a tight suitcase or dollars during hard times—must be conserved. Building badly means wasting wax, which is an incentive to be efficient, to pack well. The wasps, on the other hand, have abundant material, plenty of mud to waste. Wasps can afford slack—to build sloppily—because their building material is cheap. The bees cannot because theirs is expensive.
  • The bees create walls that meet at a remarkably precise 120 degrees, forming hexagons that are perfect to the eye. Each wall is less than 0.1 mm thick, with deviations of only +/− 0.002 mm. That’s a 2 percent tolerance—not a bad building standard. By way of comparison, the National Institute of Standards and Technology allows a 10 percent tolerance in the width of manufactured plyboards used in construction.
  • Economists call this diminishing marginal utility: the more you have, the less each additional item is worth to you.”

Köyhyys on yksi puutteen tai niukkuuden ilmentymä. Köyhyys on aina huono asia, koska ihmiset eivät pysty antamaan parastaan. Ja niukkuus luo lisää niukkuutta. Köyhyys verottaa ihmisen kykyä ajatella, joustava älykkyys heikkenee ja kyky laittaa toimeen pienenee. Köyhät ja rikkaat ihmiset eivät ole vertailukelpoisia, koska köyhien ihmisten kognitiivisia resursseja rasittaa kaikki edellä mainittu niukkuuden psykologian elementit. Niin rikas kuin kuin köyhä voi sairastua puutteeseen ja tunnelointiin. Mutta eri tavalla.

Määritelmiä:

  • Scarity. We opened this book with a definition of scarcity: a subjective sense of having more needs than resources.
  • Slack. Having slack allows us the feeling of abundance. Slack is not just inefficiency; it is a mental luxury. Abundance does not just allow us to buy more goods. It affords us the luxury of packing poorly, the luxury of not having to think, as well as the luxury of not minding mistakes.

Kirjan mukaan:

  • Köyhät ovat köyhiä, koska heillä ei ole tilanteeseen tarvittavia taitoja päästä pois niukkuuden luomasta loukusta.
  • Yksinäiset ovat yksinäisiä, koska heillä ei ole taitoja tehdä itsestään sosiaalisesti kiinnostavia.
  • Lihavat ovat lihavia, koska heillä ei ole tahdonvoimaa.
  • Kiireiset ovat kiireisiä, koska heillä ei ole kapasiteettia priorisoida ajankäyttöään.

Suomi mainittu: “To do this, we created a video game based on Angry Birds for our research. In this variant, which we called Angry Blueberries, players shoot blueberries at waffles using a virtual slingshot.”

Mitä meidän pitäisi tehdä kirjan perusteella?

Tässä on kirjan pääviesti meille kaikille:

  • The reason why the abundance-then-scarcity cycle is so bad is that, as we have seen, scarcity can get us trapped. It is not merely that we fail to smooth our activities under abundance; it is that we fail to leave slack for the future.
  • This is the danger of not leaving enough slack, not enough buffer for potential shocks.
  • And that buffer stock needs to be built during times of abundance.

Miten eteenpäin? Kuinka päästä eroon niukkuuden luomasta loukusta?

  • Jos ymmärrämme niukkuuden luoman dynamiikan, niin sen todennäköisemmin voimme vaikuttaa olosuhteisiin, jotka luovat niukkuutta. “Rather than a personal trait, it is the outcome of environmental conditions brought on by scarcity itself, conditions that can often be managed. The more we understand the dynamics of how scarcity works upon the human mind, the more likely we can find ways to avoid or at least alleviate the scarcity trap.”

Kirjan ehkä syvällisin ajatus on, että niukkuuden juurisyyt ovat monesti ylenpalttisuudessa:

  • ”As we contemplate the better management of scarcity, we should remember that scarcity often begins with abundance.”

Mitä minun pitäisi itse tehdä? 

Sotakassa!

Yhteenveto

Kuusi sanaa:

  • “A man is rich in proportion to the number of things he can afford to let alone.” (Henry David Thoreau)
  • “Everywhere is walking distance if you have the time” (Steven Wright)
Kategoriat
Uncategorized

Collins & Porras: Built To Last

Kirjasta

“This is not a business book, but a book about building enduring, great human institutions of any type.”

Minkälainen kirja oli?

Kirja kertoo ”Visionary Companies”- tai kirjan mukaan ”Built To Last”-yhtiöistä. Se pyrkii vastaamaan kysymykseen, että “What makes the truly exceptional companies different from the other companies?”

”Built To Last”-yhtiöille tunnusmerkillistä on:

• $1 in the visionary companies stock fund would have grown to $6,356

Kun muut yhtiöt ovat:

• $1 in the general market fund would have grown to $415 on December 31, 1990

Ja verrokkiyhtiöt:

• $1 invested in the group of comparison companies would have grown to $955

”Built To Last”-yhtiöit ovat tuottaneet siis 6x-tuoton verrokkiyhtiöihin verrattuna ja 15x-tuoton kaikkiin yhtiöihin verrattuna.

Mitkä ovat kirjan keskeiset ideat? 

Kirjan parasta antia ja keskiset opit tiivistyvät 12 myyttiin:

  • MYYTTI: Parhaat yhtiöt syntyvät parhaista ideoista. Todellisuudessa vain pari yhtiötä on syntynyt hyvän idean ympärille.
  • MYYTTI: Johtajat ovat visionäärisiä ja karismaattisia. Käytännössä harva menestyvä johtaja on korkean profiilin karismaattinen henkilö.
  • MYYTTI: Yhtiöt ovat olemassa vain maksimaalisen liikevoiton takia. Kauppakorkean oppien vastaisesti menestyvät yhtiöt ovat ensisijassa olemassa muita tarkoitusperiä varten.
  • MYYTTI: Menestyviä yhtiöitä yhdistää samat arvot. Arvoista huolimatta, niin tärkeintä on kuin syvästi yhtiössä uskotaan omaan ideologiaansa ja kuinka tiukasti niitä noudatetaan käytännössä.
  • MYYTTI: Vain muutos on pysyvää. Todellisuudessa arvot eivätkä ydin ideologia ole vaihdettavissa – ne ovat pysyviä.
  • MYYTTI: Blue-chip -yhtiöt pelaavat varman päälle. Käytännössä menestyvät suuryhtiöt voivat ottaa suuriakin askelia, kun se on perusteltua.
  • MYYTTI: Menestyvät yhtiöt ovat unelmatyöpaikkoja. Mutta kun ne eivät ole. Parhaat yhtiöt sopivat vain sen arvoja kannattavia ihmisille.
  • MYYTTI: Menestyvät yhtiöt ovat myös nerokkaita strategiasuunnittelijoita. Päinvastoin – ne vasta tuurilla seilaavatkin.
  • MYYTTI: Ulkopuoliset johtajat ovat autuus. Vaikka todellisuudessa menestyneipiä yhtiöitä kipparoivat pääsääntöisesti talon omat kasvatit.
  • MYYTTI: Parhaat yhtiöt keskittyvät kilpailemiseen. Totta, mutta ne kilpailivat itsensä kanssa – ei muita vastaan. 
  • MYYTTI: Et voi pitää ja syödä kakkua samaan aikaan. Niin paradoksaalista kuin se onkin, niin parhaat yhtiöt tekevät sitä.
  • MYYTTI: Manifestoimalla visiota olet visionäärinen yhtiöt. Ja kun ei sekään pidä paikkansa.

Ydinkysymys on, että mistä tunnistaa yhtiön, joka menestyy yli ajan. Vastaus on, että vertaamalla BTL-yhtiöitä verrokkiyhtiöihin tunnistaa menestyksen.

Built to Last-listojen tekeminen on hankalaa, koska nekin yhtiöt saattavat kompastua omaan historian painolastiin. Esimerkiksi Motorola on huuhtoutunut unholaan.

Ainoa neuvo, joka johtaa menestykseen on, että perustua yhtiö äläkä anna periksi. Esimerkiksi HP:n tai Wal-Martin perustajille ei ollut ideaa mitään ideaa.

Minkälaisia ne tavoitteet sitten olivat Built to Last-yhtiöissä?

  • Ford halusi demokratisoida autoilun.
  • Boeing halusi rakentaa suihkulentokoneita.
  • Merck halusi tehdä hyviä lääkkeitä ihmisille.
  • Walt Disney halusi tehdä koko illan piirretyn elokuva.
  • IBM rakentaa 360-tietokoneen.
  • USA tehdä miehitetyn lennon kuuhun.

Mistä tunnistaa ”Built to Last”-yhtiön?

  • Niillä on joku elämää suurempi tavoite, jota ne toteuttavat.
  • Sitä työtä tekee ihmiset, jotka uskovat tavoitteeseen.
  • Ne tekevät paljon pikkujuttuja ja onnistuvat joistain kokeiluista kasvattamaan yhtiötä.
  • Yhtiötä johtaa talon omat kasvatit.
  • ”Good Enough Never Is” eli kun mikään ei riitä.

Yksi epäloogisuus kirjassa on. Aikaisemmissa kirjoissa Collins on juhlistanut ajatusta kuinka tärkeää on systemaattinen ja looginen käyttäytyminen. Hän on mm. verrannut Etelänavan valloittaneen Amundsenin ja Scottin tutkimusmatkaa, jossa Amundsen onnistui alkeellisen yksinkertaisella menetelmällä valloittamaan Etelänavan kun Scottin retkikunta hyödynsi edistyksellistä teknologiaa.

Jim Collinsin mielestä maailman paras yhtiö on 3M. Collinsin perustelut 3M:lle on, että siellä on käynnissä jatkuvasti paljon pieniä asioista, joista voi kasvaa isoja…. Onko tässä vaara fokuksen puuttuminen? On, mutta 3M osasi mutatoida liketoimintaansa toisin kuin muut.

Bisneskirjojen rotanloukku on, että kuvitellaan niiden tarjoavan yhden yleisen kasvukaavan, jota noudattamalla suoriutuu voittajaksi. Kasvukaava on yksilöllinen kuin allekirjoitus eikä sitä voi kopioida. Ratkaisevaa, että onko yrityksessä – henkilöstöllä ja johdolla, kykyä panna toimeen se yksilöllinen kasvukaava (volitio). Saavatko he aikaiseksi niitä asioita mitä etenee tulee. Siksi 3M.

Miten legendaarinen 3M:n Post-it -lappu syntyi? ”Indeed, the ubiquitous Post-it notes present just one more example of 3M living according to the philosophy that you often get to where you’re going by stumbling, but you can only stumble if you’re moving. Post-it coinventor Art Fry described: One day in 1974, while I was singing in church choir, I had one of those creative moments. To make it easier to find the songs we were going to sing at each Sunday’s service, I used to mark the places with little slips of paper [but they would flutter out at just the wrong time, leaving me frantic]. I thought, “Gee, if I had a little adhesive on these bookmarks, that would be just the ticket,” so I decided to check into . . . Spence Silver’s adhesive.”

Kirjan perusteella minun mielestä paras yhtiö on Merck. Miksi? “Medicine is for the patient; not for the profits. The profits follow” (George Merck)

Kirjan salainen viesti on siis siinä, että tehdään asioita eri tavalla kuin muut – mutta paremmin.

Huom!!!!! “We deliberately chose not to write a “ten-step program” style of book. It would have been a terrible disservice to our readers and our research. Indeed, the last thing a visionary company would ever do is follow a cookbook recipe for success, any more than Michelangelo would have bought a paint-by-numbers kit. Building a visionary company is a design problem, and great designers apply general principles, not mechanical lock-step dogma.”

Mitä meidän pitäisi tehdä kirjan perusteella?

Tutkitaan miten asiat syntyvät?

1. Teet itsellesi joku tarpeellinen idea. Post-it -lappu, Telkku.com, YouTube

2. Katso mitä teknologia mahdollistaa. Instagram, Boeing 707.

3. Kun idealla syntyy myös teollinen tarve kaupallistaa se. Auto, matkapuhelin tai tietokone joka kotiin.   

Mitä minun pitäisi itse tehdä? 

Mikä voisi olla sellainen idea, jolle on tarve joka kodissa. Minun oppini kirjasta on siis opetella miten tunnistan idean. Käytän joko viiden ”miksi”-kysymyksen menetelmä tai hyödynnän Kiplingin ”Six honest serving-men” -menetelmä. 

Viisi “miksi”-menetelmä. “One powerful method for getting at purpose is the “Five Whys.” Start with the descriptive statement, “We make X products” or “we deliver X services,” and then ask “why is that important?” five times.

”Six honest serving-men” -menetelmä:

“I KEEP six honest serving-men

 (They taught me all I knew);

Their names are What and Why and When

 And How and Where and Who.”

Yhteenveto

Kuusi sanaa:

  • “Growth is a gambler’s game.”
  • “Do it. Fix it. Try it.”
  • ”Hire good people, and leave them alone.”
Kategoriat
Uncategorized

Cain: Samsung Rising

Kirjasta

Financial Timesin bisneskirjakilpailusta löytyy hyviä lukuvinkkejä. Tämä kirja oli yksi niistä.

Minkälainen kirja oli?

Tämä on kirja Nokian manttelin perijästä

Kaukaa katsottuna, niin Samsungin tarina on kuin Nokian. Sillä poikkeuksella, että Samsung on markkinoiden suurimpia Android-puhelinvalmistaja. Sen avulla Samsung on haluttu nostaa osaksi Piilaakson ”four horsemen”-kategoriaan eli Facebook, Amazon, Apple ja Google. Väite, jota ei kritiikittä tule niellä.

Kirjan mukaan Samsungin vahvuudet ovat:

  • rautaosaaminen eli sama asia, josta Nokiaa kiiteltiin,
  • nopeampi kuin kilpailijansa, josta Nokiaa kiiteltiin jossain vaiheessa matkapuhelinliiketoiminnan kukoistusta,
  • bysanttilaista labyrinttiä muistuttavasta johtamisjärjestelmästä, joka oli asia mistä myös Nokiaa syytettiin ja
  • ylivoimaisesta toimitusketjusta – myös Nokian vahvuuksia.

Samsung siis lunasti sen paikan, jonka Nokia jätti jälkeensä.

Mitkä ovat kirjan keskeiset ideat? 

Samsungin liikeidea on “incremental innovation.” Siis japanilaisittain kaizen. He eivät harrastaneet isoja muutoksia – kaikaku. Tai radikaaleja innovaatiot – kakushin. He ottivat jonkin tuotekategorian, kopioivat enimmäkseen ja loivat sen kautta skaalaedun.

Ennenkuin lukija pääsee Android-saagaan, niin kirjasta saa ymmärryksen mitä kaikkea liiketoimintaa matkan varrella yhtiö on harjoittanut. Melkein ainoa tuotekategoria, joka sieltä puuttuu on kumisaappaat.

Samsungin tarina on monipolvinen ja alkaa kuin yrityshistoriikki, jossa selitetään kuinka Samsungista tuli Samsung. Yrityksen perusti noheva korealainen liikemies – Lee Byung-chul, vuonna 1938.

Toinen perustaja Leen japanilainen idea oli zaibatsu. Lee yrityksen keisarina asetti vision ja palkkasi johtajat toteuttamaan sitä – ilman minkään osapuolen mikromanageeraus velvoitetta. “Be prudent in hiring someone, but once you’ve hired them, be bold in entrusting them with tasks.” Toiseksi Lee halusi palkata koko työelämän pituisia työsuhteita toteuttavia generalisteja eli ns. “Samsung Man”. Sen orkestorointiin tarvittiin voimakas HR-toiminne, joka huolehti Samsung Manin rotaatiosta yrityksen eri toiminteissa. Pärjätäkseen piti omat nunchi eli osata lukea esimiestään ja palvella hänen julkilausumattomia toiveita.

Yhtiössä harrastettiin sisäisiä vallankumouksia, jotka tiivistyivät erilaisiin julistuksiin. Frankfurtin julistus – eli ylimmän johdon suunnittelukokous, jossa kohteena oli tuotelaadun parantaminen: “At Samsung, we must adhere to three credos:

  1. Faulty products are our enemy,
  2. faulty products are the root of all evil, and
  3. if we produce a faulty product three times, we must take it upon ourselves to resign.”

Kokouksessa viljeltiin aasialaiseen kulttuuriin kuuluvia omintakeisia toimintamalleja. Esimerkiksi: ”Change everything except your wife and children,” josta muodostui Leen motto, millä hän halusi ylläpitää ikuista kriisiajattelua.

Kirjoittajan mielestä Samsungin teollisen logiikan keskiössä on:

  • terveellinen vainoharhaisuus yhdistettynä mielihyvän halveksunta eli eräänlainen darwinistinen liiketoimintamalli,
  • kriisien hyödyntäminen osana kehittymistä,
  • hukka ja laatu keskiössä,
  • henkilöstön kehittäminen sekä sitouttaminen ja
  • pitkäaikainen globaali kasvu.

Tuoteliiketoiminnan keskeinen ongelma oli deisgnin liiallinen kopiointi. Tuote suunnittelua ostettiin Porsche Designin kaltaisilta kumppaneilta. Ja kopioitiin, jolloin lopputuloksena oli, että puhelimet näyttivät Motorolan puhelimilta, televisiot Sonyltä ja autoproto Nissanilta. Samsungilta puuttui siis omintakeinen identiteetti – tunnistettavuus. Sitä puutetta lähdettiin korjaamaan kalifornialaisten muotoilijoiden voimin. Tehtävään palkattiin Gordon Bruce ja hänen tehtäväksi annettiin:

• Kasvattaa luovia suunnittelijoita.

• Luovuus piti olla globaalia.

• Kolmen prosentin tuottoa.

Brucen vastaus tehtävään oli:

  • Intuitiivinen.
  • Helppo valmistaa.
  • Kaikki rakastavat sitä.

Kirja banaani-esimerkki kertoo paljon miten työtä tehtiin: “He pulled out a banana. “Nature is the best designer,” he explained. “The banana fits in your pocket. It comes in its own sanitary package. It’s biodegradable. And the color indicates when the fruit is ripe.” “It’s intuitive. I know you don’t eat it this way!” he joked, pretending to eat the banana like an ear of corn. “The peel protects the inside. That’s sanitation.” He peeled it open and took a bite. “Potassium! Delicious! Easily manufactured! It’s the biggest market in the world. Everybody loves bananas! “Now imagine if you could design a product that uses these same principles.”

He halusivat luoda, jotain omaperäistä niin kuin Minneapoliksen eläintärhan liikennemerkkijärjestelmän. Muotoilun merkitys Samsungin uuden liiketoiminnan kehittämisessä oli yksi keskeisistä tekijöistä kirjan mukaan. Erityisesti omaperäisen Samsungille tyypillisen designen löytyminen. Lopputuloksen syntyi slogan – “Smart and Soft. ”Its products were highly logical and counterintuitive. The designers began pondering the concept of yin and yang, the juxtaposition of light and dark, east and west, heaven and earth, representing the simultaneous unity and duality of all things.”

Omaperäisyyttä korostettiin seuraavanlaisella aaajattelulla: “Balance of Reason and Feeling.” Reason and feeling, in his view, were a taegeuk for the technology world. The slogan stuck; it reflected Samsung’s identity seamlessly. The company embraced a two-pronged strategy, strengthening its consumer products while simultaneously churning out more and better chips, screens, and components behind the scenes. Reason versus feeling, product versus brand, tradition versus modernity, a dynastic chairman versus the freewheeling world of technology.’

Mutta kriittinen lukija löytää kirjasta myös päättömyyksiä. Lievästi historian kirjat sekaisin tässä kohtaa….. ”In the mid-1990s, the forces of “digital convergence” were leveling the giants of Silicon Valley, turning computers into televisions and phones into music players and music players into obsolete junk. Tech giants like Sony and IBM, which had grown up through hardware sales, were pushed back to the starting line along with Samsung. Every device was now being connected through design, software, content, and user experience.” 1990-luvun puolessa välissä saattoi olla visioita konvergenssituotteista, mutta todellisuudessa elettiin vielä melko analogista maailmaa, jossa vasta 70 miljoonaa ihmistä oli löytänyt tiensä internettiin.

Ja sitten ihan paksuinta on Samsungin älypuhelin. Kommarin muka keksivät….. In the late 1990s, Ted Shin, having graduated from Gordon Bruce’s course, was working as a mobile phone designer in an elite in-house group, tasked with thinking up futuristic, far-off concepts. “I called it the I-Phone,” he said. “Information phone. The cellphone was becoming a hub of everything, a computer,” he said. “My proposal was a color screen in which you can connect to the web, you can send messages, you can write with a pen, you can connect to whoever you want to.”

Suomi ja banaanipuheli eli 8110 mainittu…..”Nokia had broken through with a product placement of its own in The Matrix, released in 1999. The Finnish company designed a sleek, minimalist phone for the movie’s main character – Neo, played by Keanu Reeves, who receives a surprise call from Morpheus warning him that Agent Smith and his goons were searching for him in his office. The Nokia phone was a hit. To this day, Matrix fans buy and sell Nokia’s imitations of the phone on eBay.”

Mitä meidän pitäisi tehdä kirjan perusteella?

Hankala kysymys – yhden yrityksen teollinen logiikka on sen yrityksen surma, mutta toisen teollisen yrityksen mahdollisuus.

Mitä minun pitäisi itse tehdä? 

Tutustua japanilaiseen kehittämiseen:

  • Japanilaisittain kaizen – pienet muutokset
  • Isot muutokset – kaikaku.
  • Radikaalit innovaatiot – kakushin.

Yhteenveto

Kuusi sanaa – “Nature is the best designer”.

Kategoriat
Uncategorized

Thomas Gilovich & Lee Ross: The Wisest One In The Room

Kirjasta

Kirjassa on ainekset sosiaalipsykologian valituiksi paloiksi. Ällöttävää ja self-helppiä? Kaukana siitä, koska kirjoittajat ovat aihealueen professoreita. Luotan heidän tarjoilevan sellaisia valittuja paljoa, jotka eivät käänny itseään vastaan. Eivätkä minun lukukokemuksen mukaan käännykään.

Olen ehkä turhankin ahkera jakamaan kirjasuosituksia, mutta tämä kirja kannattaa (n)ostaa yöpöydälle odottamaan lukemista. Sisällöllisesti kirjassa on kaksi osaa – viisaudet ja niiden soveltaminen, joten niiden parissa viihtyy.

Minkälainen kirja oli?

Kirja on lukukokemuksena piinallinen. Ensimmäinen puolisko vaatii jatkuvaa keskittynyttä huomiota. Sivu kerrallaan joutuu miettimään kirjan ajatuksia. Loppupuolisko onkin sitten jo helpompaa laskettelua ja teksti soljuu alkupuolen oppien soveltamiseen.

Kirjan tarkoitus on kiinnittää huomiotamme:

1. Yksityiskohtiin – attention to detail, eräänlaista aikamatkaa Poirotin kanssa. ”In very general terms, we have suggested that in tackling any applied behavioral problem, it is essential to understand the details—especially the hidden and subtle details—of the web of situational forces acting on the individuals whose behavior one wants to change“

2. Asioihin mitkä rajoittavat kykyä tulkita. Avaimenreiät, filtterit ja linssit. “But it is also essential to understand how those forces are interpreted by the individuals who face them and to be aware of the various filters and lenses that guide, and potentially distort, their interpretations.”

3. Subjektiivisuuden juoksuhautaan – ovatko havaintomme totuuksia. ”We began our discussion, however, with the most common source of human misunderstanding that wise men and women have called attention to over the centuries: the tendency for people to regard their own perceptions and reactions as if they are a direct, objective, and veridical reflection of how things “really are” rather than the product of subjective interpretation.”

4. Uskomusten ja käyttäytymisen väliseen yhteyteen. ”We also introduced a critical insight about the link between beliefs and behavior: The actions that people take not only reflect what they feel and believe; they can powerfully influence their feelings and beliefs downstream. Indeed, an understanding of the human need to make sense of our actions, and in many cases to justify or rationalize those actions, can be a valuable tool in addressing applied problems.”

Mitkä ovat kirjan keskeiset ideat? 

Voidaksesi asennoitua aristoteleemäisesti elämään pitää ihmisen osata vastata kysymyksiin mitä, kuinka ja erityisesti miksi. Viisautta on kun ymmärrät asioiden syy-yhteyden, ymmärrät miksi asiat ovat niin kuin ovat sekä osaat asettaa ne perspektiiviin.

Kirjan tarjoamat opit viisaudesta rakentuvat viiden pilarin päälle:

1. Objektiivisuuden illuusio (The Objectivity Illusion)

2. Veto- ja työntövoima (The Push and Pull of Situations)

3. Kupletin juoni (The Name of the Game)

4. Ensisijainen käytös (The Primacy of Behavior)

5. Avainmenreikiä aivoissamme (Keyholes, Lenses, and Filters)

Mitä sitten viisaus on? Websterin sanakirjan mukaan viisautta kolmenlaista:

A) Kumuloitunutta tietoa (knowledge),

B) näkemystä (insight) ja

C) kykyä arvioida asioita (judgment)

Viisaus takaa ihmisille kyvyn ymmärtää päivittäistä käyttäytymistä ja kykyä elää merkityksellistä sekä palkitsevaa elämää. Kuinka tavoitteellistaa omaa elämää ja mitkä tavoitteet ovat tavoittelemisen arvoisia. Viisaan elämässä on aina mukana toiset ihmiset sekä ymmärrys miten voi vaikuttaa toisten ihmisten toimintaan. Mikä tärkeintä – viisas ihminen omaa kyvyn asettaa asioita perspektiiviin.

Kirjan tarkoitus (aika kova lupaus muuten) on auttaa lukijaa tulemaan viisaammaksi, jotta voit tehokkaamin tulla toimeen muiden työntekijöiden ja kollegoiden sekä saada lapsesi ymmärtämään potentiaalinsa.

1. Objektiivisuuden illuusio (The Objectivity Illusion)

”On helpompaa nähdä rikka toisen silmässä kuin malka omassa silmässä”. Emme siis saisi uppoutua naivin realistisuuteen, vaan todistaa ettemme ajattele puhtaasti omien kokemustemme tuomien harhojen valossa. Oman objektiivisuuden arviointi on vaikeaa, mutta onneksi kanssa ihmiset voivat aina palauttaa meidät maan pinnalle.

2. Veto- ja työntövoimaa (The Push and Pull of Situations)

Viisain ihminen huoneessa tietää, että saadaksesi ísoja asioita toteutumaan, niin pitää vain laittaa pallo liikenteeseen – edetä pienin askelin, torpata kaikki mahdolliset harhapolut ja lopuksi mennä motivaation tuomalla suurella höyryllä suoraan maaliin.

Harhaluulot yleensä syntyvät (fundamental attribution error – FAE) kun yliarvioimme ihmisten henkilökohtaisten ominaisuuksien vaikutuksen lopputulokseen semminkin kun oikeampi selitys on useimmiten tilanteeseen liittyviä.

Sendhil Mulainathan ja Eldar Shafir ovat kirjassaan ”Scarity” todistaneet, että esimerkiksi köyhyys heikentää ihmisten kapaisteettia, “kaistaa” ja muita kognitiivisia resursseja. Jos joudut sammuttelemaan perustoimeentuloon liittyviä tuloja päivittäin, niin tuskin pystyt tekemään rationaalisia pitkäkestoisia päätöksiä. Mulainathanin ja Shafirin havaintoon kun yhdistetään FAE, niin todennäköisesti mistään kuopasta ei nousta ilman ulkopuolista väliintuloa.

Jos haluat olla viisain ihminen huoneessa, niin älä ryntää johtopäätöksiin, vaan ota viileän analyyttisesti aikaa arvioidaksesi mikä on tilanteen tuomaa vaikutusta ja kuinka yksiklöt saattaisivat toimia paineistetussa tilanteessa.

3. Kupletin juoni (The Name of the Game)

Ymmärtääksesi kupletin juonen ihmisellä pitää olla kyky nähdä asioita erilaisesta perspektiivistä voidakseen tehdä kokonaisvaltaisen johtopäätöksen. Monesti kupletin juoneen vaikuttaa miten asia on kehystetty (framing).

Kehystäminen on yksi tärkeimmistä työkaluista. Miten esittää asiansa ja esimerkiksi minkälaisilla luvuilla. Jos haluat tehdä vaikutuksen ihmisiin, niin esitä riittävän mahtipontisia lukuja. Jos et halua saada vaikutusta aikaiseksi, niin esitä pieniä lukuja. Haluatko tienata 50 000€? Jos kyllä, niin onko 12,60€ paljon vai vähän? Entä 50 000€? Säästämällä päivittäin 12,60€ saat 50 000€.

4. Ensisijainen käytös (The Primacy of Behavior)

Miksi kettu sanoo happamia marjoja? Koska ne ovat sen ulottumattomissa eikä sen takia että ne maistuisivat pahalta (Aisopoksen tarina ketusta). Tai miksi ihmisiä kehoitetaan laittamaan ruoto suoraksi, vaikka menee huonosti. Surkean näköisellä menee surkeasti – “fake it ’til you make it.” Minkälainen tunnetila meillä on, niin siten myös käyttäydymme. Joten töihin kannattaa aina mennä vihellellen. Tai häviön uhatessa tee niin kuin Rafael Nadal – olet olevinasi voitolla ja pelaa sen mukaan.

Käyttäytyminen on aina ensisijaista ja siten toimintamme määrittää myös ajatteluamme – ”people’s behavior is often more predictive of their attitudes than their attitudes are of their behavior.” Joka toki johtaa siihen, että ihminen kannustaa muita toimimaan omien uskomusten mukaan eli loogisesti ”Self-Perception Theory: When Doing Is Believing”.

Olemme epärationaalisempia kuin uskommekaan, koska emme tunnista uskomuksiamme. “I just ate a second sandwich,” you tell yourself, “so I must have been hungrier than I thought.” Ja tunnemme uskomuksemme huonommin kuin uskommekaan…. ”it seems that we know the contents of our own minds less well than we think, and so we’re often in the same position as an outside observer, who must infer what we think or feel.” Ihmiset ovat motivoituneet tunnistamaan epäjohdonmukaisuudet…. ”Festinger’s theory had a very different starting point: It proposed that people are motivated to reconcile discrepancies in their actions, beliefs, values, and priorities.” Persoonamurha? “He had previously noted that when differences of opinion arise in a group, they produce a kind of tension that the group members work to resolve, especially if the issue producing the disagreement is important. That tension, he had argued, is diminished only when agreement is achieved and harmony restored—usually by the majority pressuring the minority to go along…… we feel a kind of psychological discomfort whenever certain attitudes we hold clash with others, and especially when our behavior seems inconsistent with our values, priorities, and beliefs. That discomfort, in turn, motivates us to reduce the dissonance in whatever ways we can.”

Miten järkeistää epäonnistumiset? ….. “People also find ways to rationalize their failures. An economic misadventure becomes a “great learning experience.” And the list of things people come up with to rationalize their failures to exercise more, eat healthier, do more to curb energy consumption, or give money to those in need goes on and on.”

Kuinka saada vapaamatkustajat kuriin? “Moreover, the eye posters seemed to have a larger effect when there were fewer people in the café than when it was busy—that is, when there were few other “eyes” already on the potential litterers. Remarkably, nearly three times as much money was put into the honesty box during weeks when the eyes were displayed than during weeks when flowers were displayed.”

Järkeistäminen vääristää todellisuutta…. “The wisest one in the room recognizes rationalization when she sees it, including instances when she is the one rationalizing. Perhaps the surest way to spot your own rationalizations is to ask how you would respond if someone else offered the same justification.

Mutta siinä on aina totuuden siemen…. ”Note that the best rationalizations are those that have an element of truth.”

Ja piru asuu yksityiskohdissa…. “The wisest person in the room thinks carefully about the situational factors that play a role in provoking evil deeds, trying hard not to excuse or deny personal responsibility but to understand the importance of addressing the forces and constraints that influenced the perpetrators.”

Mikrokäyttäytymistä / mannaryynistrategia…. “Stein discovered, in yet another echo of Milgram’s illuminating research, that the path to heroic action began with small steps and minor commitments. Agreeing to hide a child for a night or just offering some food to a desperate family led to further steps and commitments, such as keeping the child hidden for a longer period of time when it became clear that leaving the hiding place would mean certain death. This led to further escalations in risk taking, such as a dangerous train trip to get medicine when a child was sick.”

Järkeilemisen vastakohta…. “But what seemed even more notable about these quiet heroes, and what truly set them apart, was their unwillingness, or perhaps even their inability, to engage in the same sorts of rationalizations as virtually all their neighbors.”

5. Avainmenreikiä aivoissamme (Keyholes, Lenses, and Filters)

Avaimenreikiä avoissamme ovat:

1. Näkökykymme rajoittuu 180 asteeseen.

2. Lähimuistimme on rajoittunutta, koska pystymme pitämään mielessä vain 5 – 9 erillistä asiaa.

3. Ideologiat ja ennakkoluulomme tuottavat aivoihimme linssejä ja filttereitä.

Viisain ihminen huoneessa tietää, että helpoiten hankittu tieto ei aina ole paras kompassi maastoon. Toisinaan toki tarvitaan intuitiivista ajattelua sekä ajattelumme laajentamista. Koira, joka ei haukkunut…. ”To overcome this limitation, we have to develop habits of mind (and data-gathering procedures) that broaden our view and give us access to more of the information we need. It is the job of the rational mind to consider whether there is some important information that isn’t available, isn’t salient, or hasn’t been considered—the dog that didn’t bark in the night for Sherlock Holmes fans (thereby revealing the intruder to be someone familiar).”

Perspektiivin lisäksi yksi tärkeimpiä viisaan henkilön määritelmiä on tuntea milloin intuitioon voi luottaa…. ”An important component of wisdom, surely, is knowing when to trust intuition and when to be leery.”….. ”the participants were most interested in the information that would support the idea they were evaluating.”

Kaikkien vinoumien isä ja äiti oli…. ”That is why Emory University psychologist Scott Lilienfeld refers to the confirmation bias as (harking back to an earlier war against Saddam Hussein) “the mother of all biases.”

Ja mikä on psykologisesti tarkastellen järkevää, niin ei ole loogisesti mielekästä…. ”that if you don’t want something to be true, you seek out information that would call it into question. This bias distorts people’s evaluations of things that really matter to them, like their health.”

Muista nimittää paholaisen lähettiläs…. “If appointing a devil’s advocate is not possible, there are other ways a wise person can “widen the keyhole” and avoid distorting lenses and filters. When it comes to making consequential decisions, for example, you can compare how you think about the pros and cons right now with how you imagine you’ll think about them ten years from now. Or you might consider what you’d recommend for a friend or what you think someone you respect would recommend.”

Hanki tietoa…. “The distinguished decision-making scholar Robyn Dawes presents a telling example in his book Rational Choice in an Uncertain World. He noted that Discover magazine once ran a story advising readers that they should “know where the exits are” when they board a plane and rehearse how they would exit in case of an emergency landing. Why? Someone had done a study of individuals who had survived airplane crashes and crash landings and found that 90 percent of them had their escape routes mapped out beforehand. That statistic, 90 percent, sounds impressive. But a moment’s reflection prompts some second thoughts—including the realization that the investigator obviously hadn’t interviewed anyone who died in those crashes. It is therefore entirely possible that 90 percent of those victims had similarly mapped out their escape routes (as they are advised to do by their flight attendants).”

Kuplautuminen eli groupthink…. “Irvin Janis, a social psychologist who helped pioneer the study of group decision making and who coined the term groupthink, argued that these sorts of social pressures were responsible for some of the most misguided decisions in American political and military history. His list included the failure to heed warnings about a possible attack on Pearl Harbor by the Japanese, the Bay of Pigs invasion aimed at overthrowing Fidel Castro’s regime in the early 1960s, and the decision to escalate the war in Vietnam later in that decade.”

Kuplautumisen toinen nimi on WEIRD…. ”We find it hard to appreciate that it is our culture that much of the world regards as strange. In fact, anthropologist Joe Heinrich and his colleagues have coined the acronym WEIRD (for Western, educated, industrialized, rich, and democratic) to alert us to the features of our culture that distinguish us from much of the rest of the world.”

Mitä meidän pitäisi tehdä kirjan perusteella?

Raha tuo onnea tai ainakin poistaa yhden murheen…. ”People are happier, and certainly less stressed, when their financial situation improves, but the cliché that money can’t buy happiness is also largely true. Winning the lottery does make people happier—just not as much as they had hoped, or as much as the rest of us assume we would be if we received the same windfall.”

Miten viisaasta ihmisestä tulee onnellinen:

• Käyttäydy kuin onnellinen ihminen (Act like a happy person, and you will find it easier to be one.)

• Älä kadu tekemättömiä asioita (Don’t waste your energy denigrating paths not taken or choices not made.)

• Kahdehtiminen kannattaa unohtaa heti alkuun “Avoid social comparisons that put you at the short end of the stick.”

• Vaali mielummin muistoja kuin puutteita (Savor the great times you had and the blessings you enjoyed in the past rather than dwelling on what may be lacking in your life today.)

• Hanki kokemuksia – nyt! (But also seek out experiences that will contribute to your happiness right now.)

• Ota ohjat asioista, jotka ovat sinun hallinnan ympyrässä (Most important, they involve things that are under your personal control.)

Mitä minun pitäisi itse tehdä? 

1. Kokemuksia-kokemuksia (Spend a bit more on experiences and a bit less on possessions.)

2. Nousut ja laskut (Manage the peaks and endpoints of experiences.)

3. Tee jotain! (When you’re feeling blue, force yourself to get off the sofa and do something other than open a bottle of soda or beer)

4. Laita hyvä kiertämään (Do something for someone else).

Yhteenveto

Kuusi sanaa….. “Things won are done; joy’s soul lies in the doing.” (Shakespeare)

Miksi Mandela?

“First and foremost, Mandela was able to take a broad view of the challenges before him, somehow avoiding the tunnel vision that would have influenced the actions of almost anyone else elected to lead a truly democratic South Africa.

Time and again in the aftermath of political revolutions, the world has witnessed new leaders focused on their own sect’s interests at the expense of the broader interests of the country—Iraq’s Nouri Al-Maliki, Egypt’s Mohamed Morsi, and Mandela’s nearby counterpart, Zimbabwe’s Robert Mugabe, are but a few examples. Somehow Mandela was able to maintain a wider view.

This is what Mandela meant when he said, “Sport has the power to change the world. It has the power to inspire, the power to unite people that little else has.”

This calculated transformation of their team into our team also speaks to Mandela’s intuitive understanding that the significance of any action lies not in its objective consequences, but in how the action and its consequences are interpreted and understood.

Finally, and perhaps most important, Mandela’s actions reflected an ability to shake off the limitations of naïve realism.”

Miksi nousut ja laskut ovat tärkeitä?

“Pioneering research by Daniel Kahneman and colleagues has documented a “peak-end” rule…… Psychological research provides a clear answer to these sorts of quantity-quality trade-offs: Choose the shorter, more memorable vacation. When you’re back at home or at work, two pleasant but less memorable weeks won’t feel any different from one. But savoring your memories of walking right onto the beach in the morning and then again at sunset, playing the album of the musicians you heard live as you sipped that rum concoction, and remembering what it looked like to see the Na Pali coast from the air are experiences you will draw on for a lifetime.

Happy end….. When planning a vacation, for example, it’s a good idea to sacrifice some of the length of the trip if it allows you to experience a more sublime high point. If you can make that sublime moment happen at the very end, all the better. If not, make sure the trip at least ends with something pleasant—a last evening watching the sunset or a nice brunch—rather than a couple of frantic hours running around buying gifts and souvenirs followed by a hasty packing

“We’ll always have Paris.” Indeed, experiences don’t just endure; they often become better with time as we embellish the best elements and downplay the worst.

Kategoriat
Uncategorized

Horowitz: What You Do Is Who You Are

Kirjasta

Miten yhdistää Tšingis-kaani ja RAP-musiikki bisneskirjaan? Hyvin. Varsinkin jos olet perustanut Piilaaksoon sijoitusyhtiön, joka on tehnyt outoja riskisijoituksia – Lyftiin, Zyngaan, Pinterestiin ja Slackiin, niin RAPin ja mongolien yhdistäminen ei ole enää vaikeaa.

Kirjassa on vetävä alku, terävät ja suoraviivaiset analyysit sekä mukiinmeneviä nostoja elävästä yrityskulttuurista. Loppua kohti kirjan sanoma kuivuu, mutta alkuosa kompensoi sen sujuvasti. Epäammattimaista kirjassa on luokitella ja nimetä ihmiset – kerettiläinen, hiutale ja mäntti, joista pitää päästä eroon.

Onnistuneessa yritystoiminnassa kulttuurin peruskivet pitää olla kohdattavissa yrityksessä päivittäin – muutoin ne eivät juurru arkeen. Esimerkiksi Amazon frugality näkyy varmasti erilaisena pihistelynä amazonilaisten arjessa. Siitä tässä kirjassa on kyse.

Mitkä ovat kirjan avainopit?

Kirjan tarkoitus on tarjota työkalut miten muokkaat yrityskulttuurin sellaiseksi kuin sen haluat. Kirjan pääväittämä on, että yritykset ovat kuin jengit, joiden kulttuuri muodostuu päivittäisestä mikrokäyttäytymisestä. Yritykset onnistuvat tai epäonnistuvat juuri sen takia. Kirjan tarkoitus ei ole määrittää, että mikä on täydellinen yrityskulttuuri. Horowitz alleviivaa kaukoviisaasti, että täydellistä yrityskulttuuria ei ole. On vain mahdollisuus rakentaa paras mahdollinen tietylle yritykselle sopiva kulttuuri. Perfect ≠ best.

Amerikkalaisen bisneskirjaperinteelle uskollisesti onnistuneen yrityskulttuurin kaava esitellään yhdeksällä ranskalaisella viirulla. Ne ovat:

  1. Kulttuurin malli on toimiva silloin kun se heijastaa sekä yrityksen persoonallisuutta että strategiaa.
  2. Kulttuurinen suuntaus on opitaan käytännössä ja yleensä ensimmäisinä työpäivinä. 
  3. Järkyttävät säännöt saavat ihmiset omaksumaan kulttuuria. Tämä kohta vaatii hieman selitystä myöhemmin tekstissä.
  4. Ulkopuoliset osaavat yleensä auttaa kulttuurin muokkauksessa paremmin kuin talon oma väki. Hanki konsultti jos haet kulttuurin muutosta.
  5. Kulttuuri nostetaan seinälle – jos sitä ei muuten sisäistetä.
  6. Eettisyys ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä. Älä anna niiden erkaantua toisistaan.
  7. Anna kulttuurille syvempi merkitys kuin arvoille, joiden tarkoitus on ohjata toimintaa.
  8. Kaikki tai ei mitään -sääntö on kulttuurin noudattamisen ensimmäinen ehto eikä poikkeuksia sallita eikä erityisesti johtajalta.
  9. Päätösten pitää heijastaa kulttuuria, koska muuten kulttuuri jää pelkästään mielipiteeksi.

Sanomattakin on selvää, että yrityskulttuuri onnistuu, jos johtajat ovat aktiivisia ja näkyviä kulttuurinrakentajia sekä mikä tärkeintä heidän on muistettava puhua siitä usein julkisesti. Esimerkiksi Jezz Bezosin käyttämä hokema – 

”Your fat margins are my opportunity”,

rakentaa Amazonin frugality-kulttuuria.

Vaikka ideat ja innovatiivisuus eivät ole kirjan keskeinen aihe, niin niistä olisin lukenut enemmänkin Horowitzin ajatuksia. Lyhyesti sanottuna Horotwitz tiivistää sanomansa kahteen ydinväitteeseen. Ensimmäiseksi innovatiiviset ideat vaikuttavat alkuun huonoilta ideoilta, koska niitä on vaikea ymmärtää. Hyviltä kuulostavat ideat taas eivät lähtökohtaisesti voi olla innovatiivisia ideoita. Läpimurtoideoita hanskaa harva meistä, koska ne ennemmin epäonnistuvat kuin onnistuvat ja ne ovat yleensä ristiriitaisia ajatuksina.

Miten meidän pitäisi muuttua kirjan oppien perusteella?

Tämä on hyvä sisäistää:

Yrityskulttuuri ei ole ikuista, koska jokainen teko joka pienentää sitä on uuden kulttuurin alku. Koska liiketoimintaympäristö ja strategia muuttuvat jatkuvasti, niin kulttuuri muuttuu sen myötä.

Mitä minun pitäisi henkilökohtaisesti tehdä?

Muistaa, että myynnissä on kysymys:

  1. Myyntifilosofiasta.
  2. Myynnin malleista.
  3. Asenteesta

Ymmärtää, että myynnisä on kyse joko siitä että sinä myyt asiakkaalle ideaa tai asiakas myy sinulle syytä miksi hän ei osta sinulta. #SellingOrBeingSold.

Myynnin kantava perusta on:

  • Kompetenssi – osata myydä yrityksen palveluita.
  • Itseluottamus – omaa osaamiseen.
  • Rohkeus – ettet tule myydyksi
  • Vakaus – myydä ettet tule myydyksi

Yhteenveto

Kuusi sanaa kirjasta – “Voimaannuttaminen (empowerment) on tuottanut Piilaakson – ei direktio-oikeus.”

Kategoriat
Uncategorized

Varol: Think like Rocket Scientist

🔵 Haluatko lukea harvinaisen bisneskirja? Tässä on mahdollisuus, koska sen viesti paranee loppua kohti. 

✅ Alkuun Varol yrittää epätoivoisesti rakentaa perinteistä bisneskirjaa, jossa viitataan Netflixin tekemään loikkaan ja Polaroidin tai Kodakin arroganssiin. Mutta loppua kohden hän ylentää itsensä suorastaan syvämietteiseksi. Esimerkiksi ”Where certainty ends, progress begins.”  

✅ Kirjan pääviesti olisi oppia ajattelemaan kuin rakettitieteilijä (onko sellaisia muuten olemassa?). En innostunut niistä lainkaan. Paremmin innostuin Varolin ajatuksista ja kokemuksista NASA:n palveluksessa sekä sen aikaisista legendoista. Kirjassa kuvataan kuinka hurjan kasvun NASA teki ja mikä oli heidän kasvukaava. 

✅ NASAn erikoisuus oli, että juuri anomaliat tekivät NASAsta NASAn. He etsivät poikkeuksia, eivät status quota. Omien olettamusten kyseenalaistaminen tuottaa tulosta, ei konventiot. Tai vielä paremmin sen sanoo Donald Rumsfeld: 

  1. “There are known knowns; there are things we know we know. 
  2. We also know there are known unknowns; that is to say we know there are some things we do not know. 
  3. But there are also unknown unknowns—the ones we don’t know we don’t know.”

 ✅ Toinen hyvä syy lukea tämä kirja on fantastiset ajatukset joita Varol taikoo kirjan sivuille. Pari esimerkkiä:

  • ”Fail fast” on väärä mantra, koska siinä ei jää aikaa oppimiselle, joka vuorostaan on kaiken epäonnistumisen perusta. Muutoin ne olisivat vain virheitä, joka taas vuorostaan on suorastaan tyhmää. 
  • ”Failure is Not an Option” johtaa siihen, että kukaan ei ota koskaan riskejä.
  • ”Why Success Is a Lousy Teacher” because it “seduces smart people into thinking they can’t lose.” (Bill Gates). Tekee meistä kaikista varkaan ja ryhdymme uskomaan erehtymättömyyteemme sekä lopetamme oppimisen.

✅ Loppuviimeeksi päättelin, että kirja on yksi parhaimpia kasvuoppaita, joita on vähään aikaan kirjoitettu – minun kirjan lisäksi….:-) Minulle kirjan teema on ”Too Afraid to Fail, No way to Grow”.  🇫🇮 Suomi mainittu! ”I spend twenty minutes, four days a week, in the sauna, with nothing but a pen and paper in hand.”  

⛔️ Varol olisi voinut hyvin kirjoittaa kaksi sataa sivuisen kirjan, jos olisi unohtanut gurumaneerinsa.

Kategoriat
Uncategorized

Lehtinen: Yksin seitsemällä merellä

🔵 Suomi on avomeripurjehduksen suurvalta? Ainakin minä toivon niin, että Lehtinen aloitta uuden aikakauden.


✅ Lehtisen purjehdusfilosofiaa on hauskaa opiskella kirjasta, miten hän kertoo siitä ja kuinka sitä kilpailun aikana koetellaan. 


✅ Tavallaan hänen tarinansa muistuttaa Shackletonin ja Amundsenin seikkailuja. Loppuvaiheessa Lehtinen seilasi Antlantilla ilman kaasuhellaa, kone rikkoutuneena, akut eivät lataudu ja vessapaperi on loppu. 


✅ Vuoden mittaisen purjehduskilpailun opit on helppo kiteyttää neljään ja puoleen totuuteen: 1) Valmistaudu ajoissa. 2) Ota kaikkea mukaan kaksi ellei peräti kolme. 3) Ystäviä ei ole koskaan liikaa, kun lähdön hetki lähenee. 4) Veneen tiivisteisiin eikä toisten puheisiin kannata luottaa – tarkasta kaikki itse. 4 ½) Merta ei saa roskata.


✅ Olen lukenut Tompen, Hjalliksen ja muiden suomalaisten avomeripurjehduskokemuksista. Tapion tarina ei häviä muille maailman ympäripurjehtijoille, koska tämä tarina on kertaluokkaa sivistyneempi.

✅ Vuoden mittaisessa yksinpurjehduskilpailussa auttaa toki, jos olet osallistunut aikaismmin maailman ympäripurjehdusklilpailuihin. Lehtinen oli osallistunut Skopbank of Finlandin miehistössä Whitbread Round The World-kisassa.


🔴 Jos jotain negatiivista pitää keksiä, niin Tapio oli viimeinen maaliinsaapuja.

Kategoriat
Uncategorized

Kondō: Joy at Work

🔵 Haluatko maksimoida ilon? Konmarita työelämäsi. 

✅ Marie Kondōlle sotku on kurjuuden magneetti. Hänen uutuuskirja kertoo miten sotku siivotaan pois työelämästä. Kirja vaikutti aluksi absurdilta niksipirkkaidean venyttämisestä työelämään, mutta siitä ei ole kyse.


✅ KonMari-metodin idea on johtaa ihmisiä suljetuilla kysymyksillä, joihin on vastattava kyllä- tai ei-vastauksilla. Vastausten perusteella työtä luokitellaan: Tuottaako työ iloa, hyötyä tai tulevaisuutta? Jos ei, niin siitä luovutaan. Jos työ tuottaa iloa, hyötyä tai tulevaisuutta, niin sen tekemistä jatketaan.


✅ KonMari-metodi tarjoaa samaa tiukkaa priorisointi-menetelmää niin kotiin kuin työpaikalle. Metodissa on kyse asioiden arvottamisesta ja itsensä johtamisesta sekä kurinalaisuudessa. Se synnyttää prosessin, joka on iloista, tavoitteellista, tehokasta ja stressistä vapaata. Metodin tavoitteena on saada työelämän hohtamaan tuloksellisuutta niin digitaalisessa kuin fyysisessä työympäristössä.

⛔️Ärsyttävin ominaisuus kirjassa on, että siinä on sivuja 320, koska kaikki yli 200 sivuiset pitäisi kieltää. Siitäkin huolimatta Kondōn tekstit viestivät iloa ja tyydytystä, jonka saa hän sotkun poistamisesta. Hymyilen kun luen tätä kirjaa.