Kirjasta
Kirjassa on ainekset sosiaalipsykologian valituiksi paloiksi. Ällöttävää ja self-helppiä? Kaukana siitä, koska kirjoittajat ovat aihealueen professoreita. Luotan heidän tarjoilevan sellaisia valittuja paljoa, jotka eivät käänny itseään vastaan. Eivätkä minun lukukokemuksen mukaan käännykään.
Olen ehkä turhankin ahkera jakamaan kirjasuosituksia, mutta tämä kirja kannattaa (n)ostaa yöpöydälle odottamaan lukemista. Sisällöllisesti kirjassa on kaksi osaa – viisaudet ja niiden soveltaminen, joten niiden parissa viihtyy.
Minkälainen kirja oli?
Kirja on lukukokemuksena piinallinen. Ensimmäinen puolisko vaatii jatkuvaa keskittynyttä huomiota. Sivu kerrallaan joutuu miettimään kirjan ajatuksia. Loppupuolisko onkin sitten jo helpompaa laskettelua ja teksti soljuu alkupuolen oppien soveltamiseen.
Kirjan tarkoitus on kiinnittää huomiotamme:
1. Yksityiskohtiin – attention to detail, eräänlaista aikamatkaa Poirotin kanssa. ”In very general terms, we have suggested that in tackling any applied behavioral problem, it is essential to understand the details—especially the hidden and subtle details—of the web of situational forces acting on the individuals whose behavior one wants to change“
2. Asioihin mitkä rajoittavat kykyä tulkita. Avaimenreiät, filtterit ja linssit. “But it is also essential to understand how those forces are interpreted by the individuals who face them and to be aware of the various filters and lenses that guide, and potentially distort, their interpretations.”
3. Subjektiivisuuden juoksuhautaan – ovatko havaintomme totuuksia. ”We began our discussion, however, with the most common source of human misunderstanding that wise men and women have called attention to over the centuries: the tendency for people to regard their own perceptions and reactions as if they are a direct, objective, and veridical reflection of how things “really are” rather than the product of subjective interpretation.”
4. Uskomusten ja käyttäytymisen väliseen yhteyteen. ”We also introduced a critical insight about the link between beliefs and behavior: The actions that people take not only reflect what they feel and believe; they can powerfully influence their feelings and beliefs downstream. Indeed, an understanding of the human need to make sense of our actions, and in many cases to justify or rationalize those actions, can be a valuable tool in addressing applied problems.”
Mitkä ovat kirjan keskeiset ideat?
Voidaksesi asennoitua aristoteleemäisesti elämään pitää ihmisen osata vastata kysymyksiin mitä, kuinka ja erityisesti miksi. Viisautta on kun ymmärrät asioiden syy-yhteyden, ymmärrät miksi asiat ovat niin kuin ovat sekä osaat asettaa ne perspektiiviin.
Kirjan tarjoamat opit viisaudesta rakentuvat viiden pilarin päälle:
1. Objektiivisuuden illuusio (The Objectivity Illusion)
2. Veto- ja työntövoima (The Push and Pull of Situations)
3. Kupletin juoni (The Name of the Game)
4. Ensisijainen käytös (The Primacy of Behavior)
5. Avainmenreikiä aivoissamme (Keyholes, Lenses, and Filters)
Mitä sitten viisaus on? Websterin sanakirjan mukaan viisautta kolmenlaista:
A) Kumuloitunutta tietoa (knowledge),
B) näkemystä (insight) ja
C) kykyä arvioida asioita (judgment)
Viisaus takaa ihmisille kyvyn ymmärtää päivittäistä käyttäytymistä ja kykyä elää merkityksellistä sekä palkitsevaa elämää. Kuinka tavoitteellistaa omaa elämää ja mitkä tavoitteet ovat tavoittelemisen arvoisia. Viisaan elämässä on aina mukana toiset ihmiset sekä ymmärrys miten voi vaikuttaa toisten ihmisten toimintaan. Mikä tärkeintä – viisas ihminen omaa kyvyn asettaa asioita perspektiiviin.
Kirjan tarkoitus (aika kova lupaus muuten) on auttaa lukijaa tulemaan viisaammaksi, jotta voit tehokkaamin tulla toimeen muiden työntekijöiden ja kollegoiden sekä saada lapsesi ymmärtämään potentiaalinsa.
1. Objektiivisuuden illuusio (The Objectivity Illusion)
”On helpompaa nähdä rikka toisen silmässä kuin malka omassa silmässä”. Emme siis saisi uppoutua naivin realistisuuteen, vaan todistaa ettemme ajattele puhtaasti omien kokemustemme tuomien harhojen valossa. Oman objektiivisuuden arviointi on vaikeaa, mutta onneksi kanssa ihmiset voivat aina palauttaa meidät maan pinnalle.
2. Veto- ja työntövoimaa (The Push and Pull of Situations)
Viisain ihminen huoneessa tietää, että saadaksesi ísoja asioita toteutumaan, niin pitää vain laittaa pallo liikenteeseen – edetä pienin askelin, torpata kaikki mahdolliset harhapolut ja lopuksi mennä motivaation tuomalla suurella höyryllä suoraan maaliin.
Harhaluulot yleensä syntyvät (fundamental attribution error – FAE) kun yliarvioimme ihmisten henkilökohtaisten ominaisuuksien vaikutuksen lopputulokseen semminkin kun oikeampi selitys on useimmiten tilanteeseen liittyviä.
Sendhil Mulainathan ja Eldar Shafir ovat kirjassaan ”Scarity” todistaneet, että esimerkiksi köyhyys heikentää ihmisten kapaisteettia, “kaistaa” ja muita kognitiivisia resursseja. Jos joudut sammuttelemaan perustoimeentuloon liittyviä tuloja päivittäin, niin tuskin pystyt tekemään rationaalisia pitkäkestoisia päätöksiä. Mulainathanin ja Shafirin havaintoon kun yhdistetään FAE, niin todennäköisesti mistään kuopasta ei nousta ilman ulkopuolista väliintuloa.
Jos haluat olla viisain ihminen huoneessa, niin älä ryntää johtopäätöksiin, vaan ota viileän analyyttisesti aikaa arvioidaksesi mikä on tilanteen tuomaa vaikutusta ja kuinka yksiklöt saattaisivat toimia paineistetussa tilanteessa.
3. Kupletin juoni (The Name of the Game)
Ymmärtääksesi kupletin juonen ihmisellä pitää olla kyky nähdä asioita erilaisesta perspektiivistä voidakseen tehdä kokonaisvaltaisen johtopäätöksen. Monesti kupletin juoneen vaikuttaa miten asia on kehystetty (framing).
Kehystäminen on yksi tärkeimmistä työkaluista. Miten esittää asiansa ja esimerkiksi minkälaisilla luvuilla. Jos haluat tehdä vaikutuksen ihmisiin, niin esitä riittävän mahtipontisia lukuja. Jos et halua saada vaikutusta aikaiseksi, niin esitä pieniä lukuja. Haluatko tienata 50 000€? Jos kyllä, niin onko 12,60€ paljon vai vähän? Entä 50 000€? Säästämällä päivittäin 12,60€ saat 50 000€.
4. Ensisijainen käytös (The Primacy of Behavior)
Miksi kettu sanoo happamia marjoja? Koska ne ovat sen ulottumattomissa eikä sen takia että ne maistuisivat pahalta (Aisopoksen tarina ketusta). Tai miksi ihmisiä kehoitetaan laittamaan ruoto suoraksi, vaikka menee huonosti. Surkean näköisellä menee surkeasti – “fake it ’til you make it.” Minkälainen tunnetila meillä on, niin siten myös käyttäydymme. Joten töihin kannattaa aina mennä vihellellen. Tai häviön uhatessa tee niin kuin Rafael Nadal – olet olevinasi voitolla ja pelaa sen mukaan.
Käyttäytyminen on aina ensisijaista ja siten toimintamme määrittää myös ajatteluamme – ”people’s behavior is often more predictive of their attitudes than their attitudes are of their behavior.” Joka toki johtaa siihen, että ihminen kannustaa muita toimimaan omien uskomusten mukaan eli loogisesti ”Self-Perception Theory: When Doing Is Believing”.
Olemme epärationaalisempia kuin uskommekaan, koska emme tunnista uskomuksiamme. “I just ate a second sandwich,” you tell yourself, “so I must have been hungrier than I thought.” Ja tunnemme uskomuksemme huonommin kuin uskommekaan…. ”it seems that we know the contents of our own minds less well than we think, and so we’re often in the same position as an outside observer, who must infer what we think or feel.” Ihmiset ovat motivoituneet tunnistamaan epäjohdonmukaisuudet…. ”Festinger’s theory had a very different starting point: It proposed that people are motivated to reconcile discrepancies in their actions, beliefs, values, and priorities.” Persoonamurha? “He had previously noted that when differences of opinion arise in a group, they produce a kind of tension that the group members work to resolve, especially if the issue producing the disagreement is important. That tension, he had argued, is diminished only when agreement is achieved and harmony restored—usually by the majority pressuring the minority to go along…… we feel a kind of psychological discomfort whenever certain attitudes we hold clash with others, and especially when our behavior seems inconsistent with our values, priorities, and beliefs. That discomfort, in turn, motivates us to reduce the dissonance in whatever ways we can.”
Miten järkeistää epäonnistumiset? ….. “People also find ways to rationalize their failures. An economic misadventure becomes a “great learning experience.” And the list of things people come up with to rationalize their failures to exercise more, eat healthier, do more to curb energy consumption, or give money to those in need goes on and on.”
Kuinka saada vapaamatkustajat kuriin? “Moreover, the eye posters seemed to have a larger effect when there were fewer people in the café than when it was busy—that is, when there were few other “eyes” already on the potential litterers. Remarkably, nearly three times as much money was put into the honesty box during weeks when the eyes were displayed than during weeks when flowers were displayed.”
Järkeistäminen vääristää todellisuutta…. “The wisest one in the room recognizes rationalization when she sees it, including instances when she is the one rationalizing. Perhaps the surest way to spot your own rationalizations is to ask how you would respond if someone else offered the same justification.
Mutta siinä on aina totuuden siemen…. ”Note that the best rationalizations are those that have an element of truth.”
Ja piru asuu yksityiskohdissa…. “The wisest person in the room thinks carefully about the situational factors that play a role in provoking evil deeds, trying hard not to excuse or deny personal responsibility but to understand the importance of addressing the forces and constraints that influenced the perpetrators.”
Mikrokäyttäytymistä / mannaryynistrategia…. “Stein discovered, in yet another echo of Milgram’s illuminating research, that the path to heroic action began with small steps and minor commitments. Agreeing to hide a child for a night or just offering some food to a desperate family led to further steps and commitments, such as keeping the child hidden for a longer period of time when it became clear that leaving the hiding place would mean certain death. This led to further escalations in risk taking, such as a dangerous train trip to get medicine when a child was sick.”
Järkeilemisen vastakohta…. “But what seemed even more notable about these quiet heroes, and what truly set them apart, was their unwillingness, or perhaps even their inability, to engage in the same sorts of rationalizations as virtually all their neighbors.”
5. Avainmenreikiä aivoissamme (Keyholes, Lenses, and Filters)
Avaimenreikiä avoissamme ovat:
1. Näkökykymme rajoittuu 180 asteeseen.
2. Lähimuistimme on rajoittunutta, koska pystymme pitämään mielessä vain 5 – 9 erillistä asiaa.
3. Ideologiat ja ennakkoluulomme tuottavat aivoihimme linssejä ja filttereitä.
Viisain ihminen huoneessa tietää, että helpoiten hankittu tieto ei aina ole paras kompassi maastoon. Toisinaan toki tarvitaan intuitiivista ajattelua sekä ajattelumme laajentamista. Koira, joka ei haukkunut…. ”To overcome this limitation, we have to develop habits of mind (and data-gathering procedures) that broaden our view and give us access to more of the information we need. It is the job of the rational mind to consider whether there is some important information that isn’t available, isn’t salient, or hasn’t been considered—the dog that didn’t bark in the night for Sherlock Holmes fans (thereby revealing the intruder to be someone familiar).”
Perspektiivin lisäksi yksi tärkeimpiä viisaan henkilön määritelmiä on tuntea milloin intuitioon voi luottaa…. ”An important component of wisdom, surely, is knowing when to trust intuition and when to be leery.”….. ”the participants were most interested in the information that would support the idea they were evaluating.”
Kaikkien vinoumien isä ja äiti oli…. ”That is why Emory University psychologist Scott Lilienfeld refers to the confirmation bias as (harking back to an earlier war against Saddam Hussein) “the mother of all biases.”
Ja mikä on psykologisesti tarkastellen järkevää, niin ei ole loogisesti mielekästä…. ”that if you don’t want something to be true, you seek out information that would call it into question. This bias distorts people’s evaluations of things that really matter to them, like their health.”
Muista nimittää paholaisen lähettiläs…. “If appointing a devil’s advocate is not possible, there are other ways a wise person can “widen the keyhole” and avoid distorting lenses and filters. When it comes to making consequential decisions, for example, you can compare how you think about the pros and cons right now with how you imagine you’ll think about them ten years from now. Or you might consider what you’d recommend for a friend or what you think someone you respect would recommend.”
Hanki tietoa…. “The distinguished decision-making scholar Robyn Dawes presents a telling example in his book Rational Choice in an Uncertain World. He noted that Discover magazine once ran a story advising readers that they should “know where the exits are” when they board a plane and rehearse how they would exit in case of an emergency landing. Why? Someone had done a study of individuals who had survived airplane crashes and crash landings and found that 90 percent of them had their escape routes mapped out beforehand. That statistic, 90 percent, sounds impressive. But a moment’s reflection prompts some second thoughts—including the realization that the investigator obviously hadn’t interviewed anyone who died in those crashes. It is therefore entirely possible that 90 percent of those victims had similarly mapped out their escape routes (as they are advised to do by their flight attendants).”
Kuplautuminen eli groupthink…. “Irvin Janis, a social psychologist who helped pioneer the study of group decision making and who coined the term groupthink, argued that these sorts of social pressures were responsible for some of the most misguided decisions in American political and military history. His list included the failure to heed warnings about a possible attack on Pearl Harbor by the Japanese, the Bay of Pigs invasion aimed at overthrowing Fidel Castro’s regime in the early 1960s, and the decision to escalate the war in Vietnam later in that decade.”
Kuplautumisen toinen nimi on WEIRD…. ”We find it hard to appreciate that it is our culture that much of the world regards as strange. In fact, anthropologist Joe Heinrich and his colleagues have coined the acronym WEIRD (for Western, educated, industrialized, rich, and democratic) to alert us to the features of our culture that distinguish us from much of the rest of the world.”
Mitä meidän pitäisi tehdä kirjan perusteella?
Raha tuo onnea tai ainakin poistaa yhden murheen…. ”People are happier, and certainly less stressed, when their financial situation improves, but the cliché that money can’t buy happiness is also largely true. Winning the lottery does make people happier—just not as much as they had hoped, or as much as the rest of us assume we would be if we received the same windfall.”
Miten viisaasta ihmisestä tulee onnellinen:
• Käyttäydy kuin onnellinen ihminen (Act like a happy person, and you will find it easier to be one.)
• Älä kadu tekemättömiä asioita (Don’t waste your energy denigrating paths not taken or choices not made.)
• Kahdehtiminen kannattaa unohtaa heti alkuun “Avoid social comparisons that put you at the short end of the stick.”
• Vaali mielummin muistoja kuin puutteita (Savor the great times you had and the blessings you enjoyed in the past rather than dwelling on what may be lacking in your life today.)
• Hanki kokemuksia – nyt! (But also seek out experiences that will contribute to your happiness right now.)
• Ota ohjat asioista, jotka ovat sinun hallinnan ympyrässä (Most important, they involve things that are under your personal control.)
Mitä minun pitäisi itse tehdä?
1. Kokemuksia-kokemuksia (Spend a bit more on experiences and a bit less on possessions.)
2. Nousut ja laskut (Manage the peaks and endpoints of experiences.)
3. Tee jotain! (When you’re feeling blue, force yourself to get off the sofa and do something other than open a bottle of soda or beer)
4. Laita hyvä kiertämään (Do something for someone else).
Yhteenveto
Kuusi sanaa….. “Things won are done; joy’s soul lies in the doing.” (Shakespeare)
Miksi Mandela?
“First and foremost, Mandela was able to take a broad view of the challenges before him, somehow avoiding the tunnel vision that would have influenced the actions of almost anyone else elected to lead a truly democratic South Africa.
Time and again in the aftermath of political revolutions, the world has witnessed new leaders focused on their own sect’s interests at the expense of the broader interests of the country—Iraq’s Nouri Al-Maliki, Egypt’s Mohamed Morsi, and Mandela’s nearby counterpart, Zimbabwe’s Robert Mugabe, are but a few examples. Somehow Mandela was able to maintain a wider view.
This is what Mandela meant when he said, “Sport has the power to change the world. It has the power to inspire, the power to unite people that little else has.”
This calculated transformation of their team into our team also speaks to Mandela’s intuitive understanding that the significance of any action lies not in its objective consequences, but in how the action and its consequences are interpreted and understood.
Finally, and perhaps most important, Mandela’s actions reflected an ability to shake off the limitations of naïve realism.”
Miksi nousut ja laskut ovat tärkeitä?
“Pioneering research by Daniel Kahneman and colleagues has documented a “peak-end” rule…… Psychological research provides a clear answer to these sorts of quantity-quality trade-offs: Choose the shorter, more memorable vacation. When you’re back at home or at work, two pleasant but less memorable weeks won’t feel any different from one. But savoring your memories of walking right onto the beach in the morning and then again at sunset, playing the album of the musicians you heard live as you sipped that rum concoction, and remembering what it looked like to see the Na Pali coast from the air are experiences you will draw on for a lifetime.
Happy end….. When planning a vacation, for example, it’s a good idea to sacrifice some of the length of the trip if it allows you to experience a more sublime high point. If you can make that sublime moment happen at the very end, all the better. If not, make sure the trip at least ends with something pleasant—a last evening watching the sunset or a nice brunch—rather than a couple of frantic hours running around buying gifts and souvenirs followed by a hasty packing
“We’ll always have Paris.” Indeed, experiences don’t just endure; they often become better with time as we embellish the best elements and downplay the worst.
