Generic selectors
Exact matches only
Search in title
Search in content
Search in posts
Search in pages

Mullainathan & Shafir: Scarity

Mullainathan & Shafir: Scarity

Kirjasta

Kirja oli pitkään kiehtonut minua, koska aihe on meidän yltäkylläisessä länsimaisessa maailmassa itsestään selvä. Puutetta ei tarvitse kärsiä, mutta silti sitä on ympärillämme monenlaisesti. Scarity sana ei suoranaisesti käänny sanaksi puute, vaan enemmänkin täsmällinen käännös on pula tai vähyys tai niukkuus. Kirjan sisältöä kuvaa paremminkin sana puute tai niukkuus, joten käytän niitä sanoja muiden puutteessa. Taloustiede toimii samanlaisten lainalaisuuksien varassa.

Kirjan ajatukset ovat paljon köyhyydessä, joka on ymmärrettävän konkreettinen lopputulema niukkuudesta ja puutteesta. Kirjaa ei kannata lukea köyhyystutkimuksen popularisointina, vaan ymmärtääkseen milloin ja miten niukkuuden psykologia operoi ihmisen mielessä. Sen sanottuani, niin pakko myöntää että järkyttävin tieto on, että puolet amerikkalaisista lapsista elää ruoka-avun varassa. Toivottavasti on tilastovirhe! “Nearly 50 percent of all children in the United States will at some point be on food stamps.”

Minkälainen kirja oli?

”Siitä puhe mistä puute?” sopisi tämä kirjan tunnuslauseeksi. Miten me ihmiset toimimme kun olemme ajautuneet niukkuuteen. Ilmiönä lopputuotteena me voimme kokea köyhyyttä, kiirettä tai lihavuutta. Tämä kirja kertoo siis niukkuuden tai puutteen psykologiasta.

Toiseksi kirja on sukua kahdelle maanmainioille kirjalle – Charles Duhiggin ”Power of Habit”-kirjalle ja Walter Mischelin ”The Marshmallow Test”-kirjalle.

Mitkä ovat kirjan keskeiset ideat? 

Puute operoi ihmismielen hämärässä ja sen prosessit ovat tiedostamattomia, mutta voimme itse aktiivisilla valinnoilla vaikuttaa ko. mekanismin toimintaan. Puute johtaa tyytymättömyyteen ja kamppailuun. Pahin lopputuote puutteesta on, että kapasiteettimme käsitellä asioita kutistuu – kaista jossa ajattelemme kapenee. Ja tämän johdannaisena ymmäryksemme heikkenee, emme pytsy katsomaan tulevaisuuteen ja kykymme kontrolloida asioita heikkenee. Esimerkiksi köyhyyden kokemuksen konkreettinen ilmentymä on, että ihmisen toiminta on yhtä tehokasta kuin jos hän on valvonut koko yön. Miltä tuntuu olla köyhä? Valvo yksi yö ja yritä siinä sitten elää tasapainosta elämää. (Kirja puhuu köyhdeestä akuuttina tilana, jossa ihminen joutuu koko ajan kamppailemaan rahanpuutteessa). Sellainen niukkuus luon ansan, josta pois pääseminen vaatii erityisiä toimenpiteitä, jossa taas tarvittaisiin ymmärrystä, tulevaisuusorientaatiota ja kykyä hallita asioita. Puutteella on oma logiikkansa ja se ei ole yksistään selitettävissä kulttuurin, talouden tai persoonallisuuden kautta. Esimerkiksi janoin ihminen tunnistaa nopeammin vesi-sanan kuin ei-janoinen ihminen.

Kirja opit ovat tässä:

  • Automaattista. Emme pysty kontrolloimaan niukkuuden luomaa tilaa, jolloin emme tee valintoja tai kustannushyötyanalyysejä, vaan toimimme automaatiolla tai tunteen varassa.
  • Tunneli. Niukkuus nappaa huomiomme ja joudumme tunneliin, jossa näemme vain tiettyjä asioita. Tunnelointi ryhtyy perimään veroa, joka maksaa tai kustannukset näkyvät toisaalla. Tunnelivero on voimakkaampi kuin esimerkiksi fyysinen harjoitus. Kirjan sanoin: ”Scarcity captures our minds automatically. And when it does, we do not make trade-offs using a careful cost-benefit calculus. We tunnel on managing scarcity both to our benefit and to our detriment.
  • Laiminlyönnit. Emme toimi arvojen mukaan, vaan jätämme aktiivisesti huomiotta arvot. ”We have already seen one primary reason we stay stuck in scarcity: tunneling leads us to borrow. And when interest rates are high—such as with the vendors—then this very basic impulse creates more scarcity.”
  • Kapeampi kaista (bandwith). Niukkuus vuorostaan tarjoaa vastineeksi kapeaa kaistaa, joka heikentää ihmisen luonnollista kykyä ajatella ja lopputuloksena niukkuuden loukkuun, josta emme pääsee eroon.
  • Putkiaivot tai loukku (scarity trap). Käytännössä lopputuloksena on tila, jossa laiminlyönneistä tulee vakio ja olemme vähemmän kyvykkäitä tai tehokkaita.
  • Likinäköisyys. Puute ja tunnelimaisuus aiheuttavat likinäköisyyttä tulevaisuuteen. Ei nähdä seuraavaa hetkeä pidemmälle. Mutta puutteen luoma likinäköisyys ei ole henkilökohtainen ominaisuus, vaan tilanteeseen sidottu ilmiö. “But what is remarkable in this account is that myopia is not a personal failure. Tunneling is not a personal trait. In fact, as far as personality traits go these people are anything but myopic; rather, it is the context of scarcity that makes us all act that way. Tunnels limit everyone’s vision.
  • Joustava älykkyys. Puute tai niukkuus tyhmentää, mutta ei tee tyhmäksi. Joustava älykkyys (fluid intelligence), jonka avulla järkeilemme ja erityisesti ratkomme ongelmia, heikkenee merkittävästi. Siis ongelmanratkaisukyky jota tarvitsemme voittaaksemme ongelmat. Niukkuudesta ei pääse eroon ilman erityisiä toimenpiteitä. Aika hankala yhtälö. Tarvitsemme ongelmanratkaisukykyä päästäksemme eroon niukkuudesta, mutta se itsessään heikentää kykyä ratkoa niitä ongelmia.
  • Tahdonvoima. Sen puute on ratkaisevaa ongelmista eroon pääsemiseksi. ”As Mischel put it, “Once you realize that willpower is just a matter of learning how to control your attention and thoughts, you can really begin to increase it.”
  • Löysä. Löysä (slack) mahdollistaa niukkuudesta erossa pysymisen. Jos ihmisen kalenterissa on tilaa, niin hän pystyy reagoimaan asioihin ja välttämään kiirettä. Jos organisaatiolla on ihmisiä tai rahaa, niin se pystyy ennakoimaan tai reagoimaan asioihin. Jos ihmisellä on säästöjä, niin hän ei työttömyyden tullen ajaudu kodittomaksi.

Puute tai niukkuus ei ole ilman hyötyjä.

  1. Uudet ideat. Vaikka niukkuus myös estää suoranaisten uusien ideoiden syntymisen, mutta juuri poispääsyn mahdollistamiseksi siinä voi yhdistyä erilaisia asioita joista muokkautuu uusia mahdollisuuksia. Eli tavallaan niukkuus kuitenkin syntyy uusia ideoita.
  2. Fokus. Keskitymme tarkemmin käsillä oleviin asioihin.
  3. Pakko motivoi. Valintojen tai päätösten tekeminen saattaa johtua jonkin asian puutteesta – aika, raha, ihmiset jne.
  4. Aika loppuu kesken. Puute pakottaa meidät tekemään asioita tehokkaammin. Esimerkiksi palaverien rajattua aika pakottaa ihmiset toimimaan tehokkaammin. Tai projektit valmistuvat ajallaan, koska aikaa ei ole yllin kyllin.
  5. Niukkuuden hyödyistä on pakko nostaa esille 40 tunnin työviikko. Henry Fordin esimerkki on yksi esimerkki, jota ei voi yleistää, mutta on silti hieno universaali ilmiö. ”Nearly a century ago, Henry Ford recognized the distinction between hours and bandwidth. His decision to institute a forty-hour workweek for his factory workers was clearly motivated by profits as much as by humanitarian concerns. As one commentator observes: When Henry Ford famously adopted a 40-hour workweek in 1926, he was bitterly criticized by members of the National Association of Manufacturers. But his experiments, which he’d been conducting for at least 12 years, showed him clearly that cutting the workday from ten hours to eight hours—and the workweek from six days to five days—increased total worker output and reduced production cost. Ford spoke glowingly of the social benefits of a shorter workweek, couched firmly in terms of how increased time for consumption was good for everyone. But the core of his argument was that reduced shift length meant more output.”
  6. Muita hyötyjä ovat esimerkiksi kuin pienemmät ravintolapöydät kasvattavat myyntiä

Niukkuuden hyötyjä löytyy myös esimerkiksi eläinkunnasta:

  • ”Why do bees create such precise structures and the wasps such messy ones? Scarcity. The wasps build with material that is abundant: mud. The bees build with material that is scarce: wax. The bees’ wax—like space in a tight suitcase or dollars during hard times—must be conserved. Building badly means wasting wax, which is an incentive to be efficient, to pack well. The wasps, on the other hand, have abundant material, plenty of mud to waste. Wasps can afford slack—to build sloppily—because their building material is cheap. The bees cannot because theirs is expensive.
  • The bees create walls that meet at a remarkably precise 120 degrees, forming hexagons that are perfect to the eye. Each wall is less than 0.1 mm thick, with deviations of only +/− 0.002 mm. That’s a 2 percent tolerance—not a bad building standard. By way of comparison, the National Institute of Standards and Technology allows a 10 percent tolerance in the width of manufactured plyboards used in construction.
  • Economists call this diminishing marginal utility: the more you have, the less each additional item is worth to you.”

Köyhyys on yksi puutteen tai niukkuuden ilmentymä. Köyhyys on aina huono asia, koska ihmiset eivät pysty antamaan parastaan. Ja niukkuus luo lisää niukkuutta. Köyhyys verottaa ihmisen kykyä ajatella, joustava älykkyys heikkenee ja kyky laittaa toimeen pienenee. Köyhät ja rikkaat ihmiset eivät ole vertailukelpoisia, koska köyhien ihmisten kognitiivisia resursseja rasittaa kaikki edellä mainittu niukkuuden psykologian elementit. Niin rikas kuin kuin köyhä voi sairastua puutteeseen ja tunnelointiin. Mutta eri tavalla.

Määritelmiä:

  • Scarity. We opened this book with a definition of scarcity: a subjective sense of having more needs than resources.
  • Slack. Having slack allows us the feeling of abundance. Slack is not just inefficiency; it is a mental luxury. Abundance does not just allow us to buy more goods. It affords us the luxury of packing poorly, the luxury of not having to think, as well as the luxury of not minding mistakes.

Kirjan mukaan:

  • Köyhät ovat köyhiä, koska heillä ei ole tilanteeseen tarvittavia taitoja päästä pois niukkuuden luomasta loukusta.
  • Yksinäiset ovat yksinäisiä, koska heillä ei ole taitoja tehdä itsestään sosiaalisesti kiinnostavia.
  • Lihavat ovat lihavia, koska heillä ei ole tahdonvoimaa.
  • Kiireiset ovat kiireisiä, koska heillä ei ole kapasiteettia priorisoida ajankäyttöään.

Suomi mainittu: “To do this, we created a video game based on Angry Birds for our research. In this variant, which we called Angry Blueberries, players shoot blueberries at waffles using a virtual slingshot.”

Mitä meidän pitäisi tehdä kirjan perusteella?

Tässä on kirjan pääviesti meille kaikille:

  • The reason why the abundance-then-scarcity cycle is so bad is that, as we have seen, scarcity can get us trapped. It is not merely that we fail to smooth our activities under abundance; it is that we fail to leave slack for the future.
  • This is the danger of not leaving enough slack, not enough buffer for potential shocks.
  • And that buffer stock needs to be built during times of abundance.

Miten eteenpäin? Kuinka päästä eroon niukkuuden luomasta loukusta?

  • Jos ymmärrämme niukkuuden luoman dynamiikan, niin sen todennäköisemmin voimme vaikuttaa olosuhteisiin, jotka luovat niukkuutta. “Rather than a personal trait, it is the outcome of environmental conditions brought on by scarcity itself, conditions that can often be managed. The more we understand the dynamics of how scarcity works upon the human mind, the more likely we can find ways to avoid or at least alleviate the scarcity trap.”

Kirjan ehkä syvällisin ajatus on, että niukkuuden juurisyyt ovat monesti ylenpalttisuudessa:

  • ”As we contemplate the better management of scarcity, we should remember that scarcity often begins with abundance.”

Mitä minun pitäisi itse tehdä? 

Sotakassa!

Yhteenveto

Kuusi sanaa:

  • “A man is rich in proportion to the number of things he can afford to let alone.” (Henry David Thoreau)
  • “Everywhere is walking distance if you have the time” (Steven Wright)