Kirjasta

Jos haluat lukea hengästyttävän selityksen miten verkostot muodostuvat, niin tässä on oikea valinta. Jälleen kerran amerikkalainen professori – Marissa King Yalen yliopistosta, on lähtenyt popularisoimaan psykologian tutkimustuloksia. Kirjan tarkoitus on myös kertoa sosiaalisten suhteiden hyödyistä.

Minkälainen kirja oli?

Minua eniten kiinnosti kaikenlainen knoppologia, jota King on saanut koottua tutkimuksista. Amerikkalaisista tietokirjoista poiketen tässä kirjassa imu ei lopu, vaan kirja vetää lukijaansa mukaan loppuun asti. Vaikka Kingillä on selvä pääviesti kirjassaan, niin se oikeastaan hukkuu valtaisaan tietosisältöön.

Mitkä ovat kirjan keskeiset ideat? 

Sohvapsykologiaa vai todellisuutta? Kolmeen sataan sivuun on koottu perustiedot miten sosiaaliset rakenteet muodostuvat ja mitkä ovat niitten psykologiset ulottuvuudet, jotka muokkaavat elämäämme. Kuvaan lyhyesti Kingin luokituksen ja uppoudutaan sitten knoppologiaan.

Kirjan keskeinen idea on luokitella verkostoitujat kolmeen kategoriaan

1. Laajentajat (expansionists) ovat henkilöitä, joilla on valtaisat verkostot, mutta ne eivät välttämättä ole kovin hyödyllisiä. Lopputuloksena on, että laajantajat ovat vaarassa palaa loppuun.

2. Välittäjät (brokers) kykynevät liittämään yhteen ihmisiä, jotka eivät muutoin kohtaisia ja näissä verkostoissa syntyy paljon uusia innovaatiota. Välittäjillä on parhaimmat ideat. 

3. Koollekutsujat (conveners) kasaavat verkostoja, jotka ovat hyvin tiiviitä ystävien ja ystävien ystävien yhteenliittoumia. Näiden verkostojen ominaisuus on keskinäinen luottamus. Koollekutsujat saavat myytyä ideansa helpommin.

Miksi verkostoitua?

• Haluatko välttää ennenaikaisen kuoleman? Verkostoidu. Yksinäisyys kasvattaa ennenaikaisen kuoleman todennäköisyyttä 26%. Ja yksinäisyys on yhtä tappava kuin ylipaino tai 15 tupakan polttaminen päivittäin.

Mitä tarvitaan verkostoitumiseen?

• Autenttisuusvaje eli hyvä itsetuntemus johtaa autenttisuusteen ja se on käypä valuutta verkostomarkkinoilla. Hyvän itsetuntemuksen voi saada jos tutkii itseänsä ja omia tuntemuksiaan erilaisissa sosiaalisissa tilanteissa. Koska pelkäämme, että meistä ei tykätä, niin emme osaa olla oma itsemme. Esimerkiksi oletko varautunut jonkun tietyn henkilön läsnäollessa.
• Tykkäämiskuilu eli luottamus kuinka keskustelu meni tuntemattoman kanssa. ”Me” kuvittelemme, että keskustelu tuntemattoman ei mennyt hyvin vaikka todennäköisesti suuri osa tuntemattomista ihmisistä ei ajattele ”meistä” pahaa.
• Vertailuharha eli vertaamme itseämme sosiaalisesti lahjakkaampiin henkilöihin ja se johtaa harhaiseen tilanteeseen. Parhaan jälkeen on aina tilaa hyville.
• Homo reciprocus eli vastavuoroisuuden laji alkaa antamisen-periaatteesta. Antamalla voit myös saada ja siksi se on sosiaalisten suhteiden peruskivi. Se on eräänlaista sosiaalisten suhteiden vivuttamista ja kakun kasvattamista.
• Saako verkostoituminen tuntemaan sinut likaiselta?  Ja todennäköisesti kyllä, mutta antamisen periaatetta noudattaen voit vähentää tätä tunnetta, koska antaminen kohottaa ihmisessa mielihyvän tunteita.

Menetkö tilaisuuten jossa et tunne ketään? Etsi ryhmä, jossa on pariton määrä ihmisiä (1-3-5) ja pääset osaksi tilaisuutta. Ole oman elämäsi neljäs pyörä…😊

Tiedätkö kuinka monta kontaktia David Rockerfellerin rolodexissä (käyntikorttikansiossa) oli? 100 000. Aika kuka David oli? Hän oli maailman vanhim miljardööri, joka kuoli 2017. David tunsi kaikki alkaen Sigmund Freudin, Nelson Mandelan, Pablo Picasson ja Bill Gatesin myös.

• Tavallinen ihminen tuntee keskimäärin 150 ihmistä, joiden kanssa voisit ottaa lasillisen jos satunnaisesti kohtaisit hänet.
• Somesta huolimatta emme tunne yhtään sen enempää ihmisiä, mutta olemme enemmän yhteyksissä ihmisiin, jotka ovat verkostomme ulkolaidalla. Esim. Facebookin käyttäjistä vain 5% on yhteydessä yli sataan henkilöön.
• Syvällisessä suhteessa olemme 2-5 henkilöön.
• Tunneside meillä on keskimäärin 15 henkilöön ja olemme yhteyksissä kuukausittain.
• Läheisiä ystäviä on keskimäärin 50 henkilöä ja heidät voisit kutsua lapsesi ylioppilasjuhliin.
• Satunnaisia tuttuja on 150 henkilöä.

Ystäväpelin oikeastaan ratkaisee kuinka jaat aikasi ihmisten kanssa. Mitä ohuemmalle levität aikasi sitä vähemmän todennäköisemmin syntyy vastavuoroisuutta.

Mikä on tuttu-ystävä-sydänystävä? Mekaanisesti laskien:

• Ihan ensimmäiseksi tarvitaan fyysistä läheisyyttä.
• Miten saada paljon tuttuja nopeasti töissä? Sijoittaudu kahvihuoneen tai vessan läheisyyteen. Miksi? Koska jokainen meistä käy niissä vähintään kerran päivässä.
• Tuttavaksi pääsee 50 tunnissa. Satunnaisesta kontaktista tulee tuttu, jos vietät hänen kanssa vähintään 50 tuntia.
• Ystäväksi pääsee 90 tunnissa. Tuttavasta tulee ystävä, jos vietät hänen kanssaan vielä lisää aikaa 40 tuntia (50+40=90).
• Sydänystäväksi pääsee 200 tunnissa. Ystävästä tulee sydänystävä, jos vietät hänen kanssaan vielä yli 100 tuntia (50+40+110=200)
• Ja hei – 41 % todennäköisyydellä naapuristasi tulee ystäväsi (vain ämöriikassa, oletan).

Ikä korreloi negatiivisesti tuttavien määrän kanssa:

• 25 vuotiaana tapaamme kuukausittain 20 ihmistä.
• 40 vuotiaana tapaamme kuukausittain 15 ihmistä.
• 65 vuotiaana tapaamme kuukausittain 10 ihmistä.

P.S. Yli 40 vuotta vanhat ihmiset eivät enään verkostoidu. Kääk!

Uuden työn löytäminen tapahtuu verkostoissa:

• Puolet (56%) uusista työpaikoista löytyy verkostojen kautta ja erityisesti hyvä palkkaisiin hommiin rekrytoidutaan verkostojen kautta (75%).
• Sen lisäksi verkostojen kautta löytyneet työpaikat ovat parempipalkkaisia sekä uusi pesti löytyy nopeammin.

Sosiaalista pelkoa kahlitsee kaksi asiaa:

• Haluamme, että meistä pidetään, mutta pelkäämme että meistä ei pidetä.

• Roikumme tutuissa ihmisissä sen takia, että osaamme mielestämme ennustaa heidän käytöstä.

Sosiaaliset suhteet kuolevat:

• Jos emme ole kahteen kuukauteen kontaktissa, niin tunne yhteydestä heikkenee 30 %.
• Kuuden kuukauden päästä tunne yhteydestä on heikentynyt 80 %.
• Miesten verkostot kutistuvat naisia nopeammin.
• Vain 15 % ystävyyksistä päättyy riitaan.

Kaksi syytä ystävyyden päättymiseen:

• Tapaamisten määrä väheni.

• Yhteiset intressit hävisivät.

Luottamus:

• Töissä luottamuksen rakentaminen kestää kolme vuotta.
• Mitä enemmän luotamme puolisoomme, niin sen vähemmän olemme stressaantuneita tai masentuneita. Eli olemme terveempiä.
• Luottamus syntyy mitä enemmän paljastat arvojasi, tavoitteistasi, uskomuksiasi, menneitä virheitä tai pelkoja.
• 3 sekunnin suora katsekontakti – ei lyhyempi eikä pidempi.
• Kysy kysymyksiä, ja erityisesti jatkokysymyksiä. Äläkä unohda kuunnella loppuun asti.
• “Being Loud Is More Important Than Being Right? It isn’t just competence. Confidence makes people more popular.”
• Ja “kovaäänisyyteen” kun yhdistetään anteliaisuus, niin suosio on varma.

Täydellinen tiimi. Google tutki Aristoteles-projektissa täydellistä tiimiä. Sen mukaan täydellisessä tiimissä:

1. On psykologinen turvallisuuden tunne something psychologists call psychological safety.

2. Varmuuden tunne.   

3. Rakenne ja selvyys tavoitteista sekä rooleista.

4. Työn henkilökohtainen merkitys.

5. Työllä on tarkoitus.

Arvioi verkostosi? Hyvä tietokirja tarjoaa työkalun ja niin se löytyy täältäkin. Testaa verkostoasi www.assessyournetwork.com

Mitä meidän pitäisi tehdä kirjan perusteella?

Työyhteisöä auttaa, jos siellä on

• “The no asshole rule” ja
• hyvät käytöstavat tai kohteliaisuus kunniassa.

Mitä minun pitäisi itse tehdä? 

Hyödyntää hyviä kysymyksiä:

1. Johdantokysymykset – miten menee? (“How are you?”)

2. Aiheenvaihtokysymykset esim. liittyen harrastuksiin

3. Jatkokysymykset

4. Peilikysymykset – vaikkapa lapsiin liittyen. (“I have three kids. How about you?”)

Harrastaa kuuntelun salaisuutta:

1. Ymmärrän – Are you actually hearing sounds and remembering what you hear? (“I understand.”)

2. Nyökkääminen – Making eye contact and smiling and nodding? (“I do.”)

3. Arvostan – (“I value.”)

4. Olkapäälle taputtaminen (“Touch is ten times stronger than verbal or emotional contact”).

5. Yleensä kaksi minuuttia riittää, että ihminen tuntee tulleensa kuulluksi.

Yhteenveto

Kuusi sanaa: “The first duty of love is to listen.” (teologi Paul Tillich).

Kuusi sanaa: “Often people are like sheep eating grass,” according to Burt. “They’re so focused on what’s right in front of them, they don’t look for the whole.”