Poijula: Resilienssi

Kirjasta

Mitä on resilienssi? Se on selviytymiskyky. Resiliensin ”missio on positiivisten tavoitteiden muodostamiseen”.

Tarkemmin sanottuna resilienssi on ”dynaamisten järjestelmien kykyä sopeutua onnistuneesti häiriöihin, jotka uhkaavat systeemin toimintaa, elinvoimaisuutta ja kehitystä”.

Aaron Antonovskyn oivalluksesta on lähtenyt liikenteeseen resilienssiymmärrys kun hän kehitti terveyslähtöisen teorian, jonka mukaan ”vastoinkäymiset ja ongelmat kuuluvat elämään ja että tärkeintä on ymmärtää miksi jotkut selviytyvät melkein mistä tahansa”.

Minkälainen kirja oli?

Tässä kirjassa kerrotaan mitkä tekijät tuottavat resilienssiä ihmisille ja miten niitä voi kehittää, vaikka lopullista selitystä ei saada. 

Mitkä ovat kirjan keskeiset ideat? 

Resilienttien ihmisten kyky päättää oman kohtalonsa hallinnasta ja luoda merkitys vastoinkäymiselle. He eivät vetäydy tai ajaudu apatiaan, vaan panostavat elämään omistautumalla sekä osallistumalla jatkuvasti. Sen sijaan resilienssi ei ole persoonallisuuden piirre eikä mielenterveyttä. Se ei myöskään ole pysyvä ilmiö, ”joka voi rakentua tai hävitä ajan kuluessa”. Yksimielisyyttä ei myöskään ole onko resilienssi prosessi, piirre, tulos ja hybridi em. tekijöistä.

Resilienssin synnyttää palautumisen toimintaan entistä ”tehokkaampana kokonaisuutena” – suorastaan eteenpäin ponnahtamisena. Mutta sitä ei voi mitata absoluuttisen määrenä, koska resilienssi on suhteessa ”vastoinkäymiseen”. ”Stressin sietokyky on yhtä yksilöllinen kuin allekirjoitus. Parhaiten stressaavista tilanteista selviävät ne, jotka käyttävät monia erilaisia selviytymiskeinoja”.

Keskeiset tekijät resilienssissä ovat:

1)   Toipuminen.

2)   Kestävyys.

Resilienssin kehittymiseen vaikuttavat:

–      Yksilön,

–      perheen ja

–      laajennetun sosiaalisen yhteisön ominaisuudet.

Mistä tunnistat resilientit yksilön? Persoonallisuuden kautta, johon liittyy:

1)   Itsetunto, jossa yhdistyy omanarvontunnetta, itsekunnioitusta ja itsensä hyväksyntää.

2)   Itsensä ymmärtämiseen.

3)   Myönteinen suhtautuminen tulevaisuuteen.

Löytyvätkö nämä piirteet myös resilienteistä organisaatioista?

Resilientit persoonallisuudet ensinnäkin luottavat omaan selviytymiskykyyn, valitsevat positiivisia asioita sekä selittävät vastoinkäymiset mahdollisuuksien kautta. Vastoinkäymiset selittyvät – ainakin viipeellä, tulevaisuudella.

Tarkemmin sanottuna resilientti yksilöllä on seuraavia ominaisuuksia:

–      huumori,

–      rohkeus,

–      luottamus,

–      motivaatio,

–      suunnitelmallisuus,

–      realistinen optimismi,

–      myönteinen ajattelu ja riskinotto,

–      aktiivinen selviytyminen,

–      tuvallinen kiintymyssuhde,

–      anteliaisuus ja altruismi,

–      hyvät sosiaaliset taidot ja verkosto,

–      suuri selviytymisen minäpysyvyys,

–      hyvä kognitiivinen toiminta ja autonomia.

Melko pitkä lista, mutta uskotaan että kirjailija on huolella ne valinnut.  

Avaintekijöitä selviytymiseen ovat:

–      selviytyminen (coping)

–      henkilökohtainen toimijuus,

–      tarkoituksen tunne,

–      myönteinen emotionaalinen sitoutuminen arkielämään kotona,

–      työ ja leikki,

–      kielteisten tunteiden hallinta ja kyky kognitiiviseen uudelleen arviointiin,

–      tunteiden säätely ja

–      fysiologinen joustavuus (sykevaihtelu).

Yksittäisenä tekijänä nousee älykkyys, mutta se selittää myös monia muita tekijöitä. Psyykkisille ”puolustusmekanismeille on ominaista, että uhkaava tilanne havaitaan realistisesti, mutta uhkaan liittyvät tunteet hallitaan, kunnes tilanne on ohi”.  

Miten voit parantaa resslienssiäsi?

–      Viljelemällä positiivista huumoria.

–      Kehittämällä kykyä tuntea positiivisia tunteita.

–      Valmistautumalla kehittämällä useita selviytymisstrategioita.

–      Altistumalla hyvälle stressille.

–      Mindfulness- ja meditaatio-harjoituksilla.

–      Käyttämällä vertaistukea.

–      Jopa luonnossa vietetty aika saattaa parantaa sietokykyäsi.

Resilientin asenteen vahvistamiseen kuuluu:

–      Aktiivinen optimismi,

–      toimijuus,

–      moraalinen kompassi (kunnia, rehellisyys, uskollisuus ja eettisyys),

–      kestävyys ja omistautuminen sekä

–      toisten ihmisten tuki.

Perheresilienssin avainprosessit ovat:

–      Uskomusjärjestelmä (merkityksen luominen), joka on perheresilienssin sielu ja sydän.

o  Uskomukset eivät synny tyhjästä, vaan ne luodaan tarinoilla ja sosiaalisesti.

–      Organisationaaliset prosessit (kyky sopeutua).

o  Vastavuoroisuus.

–      Kommuinikaatioprosessit (selkeä tieto).

o  Emotionaalinen jakaminen.

Nämä saattaisivat päteä myös työyhteisöihin.

Perheresilienssiä voi kehittää:

–      Edistämällä johonkin kuulumista.

–      Viettämällä löhöilyaikaa.

–      Kehittämällä perherituaaleja.

–      Tukemalla spontaanisuutta ja uteliaisuutta.

–      Rakastamalla erilaisuutta.

–      Johtamalla hyväntahoista diktatuuria.

–      Olemalla yhdenmukainen kasvatuksessa.

–      Opettamalla itsetunnon taitoja.

–      Osaamalla olla eri mieltä.

–      Olemalla luotettavan ennustettava.

Mikä on organisaatioiden resilienssi? Onko digitalisaatio häiriö ja voiko organisaatiot toteuttaa omaa resilienssiään suhteessa transformaatioon? Onko resilientit organisaatiot menestyksekkäämpiä kuin niiden verrokit.

Kirjallisuudesta voidaan todeta, että Viktor Frankl tai ”Tuntematon sotilas” ovat resilienssin ruumiillistumia. Resilienssi on ”seurausta toistuvasta mukautuvasta selviytymisestä”. Suomalaisille resilienssi on koettu olevan hyvin pragmaattista, rakentavaa toimintaa. Mutta rajansa kaikella, myös suomalaisella resilienssillä. Jokaisella ihmisellä on murtumispisteensä.

Mitä meidän pitäisi tehdä kirjan perusteella?

Resilientti yksilö toipuu nopeammin, kestää enemmän ja soputuu myönteisemmin.

”Emme koskaan saan unohtaa, että voimme löytää merkityksen elämällemme, vaikka kohtaisimme toivottoman tilanteen” (Viktor Frankl). Merkityksen voi löytää yleiseltä tasolta tai tilanteeseen liittyen.

Mitä minun pitäisi itse tehdä? 

Kasvaa selviytymiskykyiseksi.

Yhteenveto

Kirja kuudella sanalla –  ”Voinko selvitä seuraavasta minuutista?”