Parhaat bisneskirjat kautta aikojen eli TOP4-kirjat:

• ”Thinking, Fast and Slow” (Daniel Kahneman) 
• ”Leading Change” (John P. Kotter)
• ”Competitive Strategy” (Michael Porter)
• ”Vuoteni General Motorsissa” eli ”My Years with General Motors” (Alfred P. Sloan)

Miksi nämä kirjat? Olen blogannut 300 bisnes- ja tietokirjasta, joten haluaisin tehdä tiivistelmän miksi innostua lukemaan juuri nämä kirjat. Kaikki kirjat ovat erilaisia – yksi kertoo ajattelemisesta, toinen strategiasta, kolmas muutoksesta ja neljäs kilpailusta. Kaikki mistä liiketoiminta muodostuu. Jatkuvasta muutoksen johtamisesta kilpailussa ympäristössä, jossa oikein ajattelu johtaa menestykseen. 

Ajattelemisesta 

Minun mielestä Daniel Kahnemanin ”Thinking, Fast and Slow”-kirjan on maailman paras bisneskirja. Ja miksi? Sen perusteella, että siinä kerrotaan mit meidän pitäisi tehdä kirjan oppien mukaan? Sen viimeisellä sivulla Kahneman itse asiassa esittää elegantin vastauksen tähän kysymykseen. Ensinnäkin organisaatiot tekevät vähemmän virheitä, jos ne oppisivat ajatella hitaammin, hyödyntämään sitä syvää oppimisen mukana tuomaa osaamista. Toiseksi mikäli organisaatiot ovat lukeneet ”Checklist Manifeston”, niin niillä on tarkistuslistoja. Kolmanneksi organisaatioiden pitää oppia tekemään ennusteita. Viimeisenä, mutta ei vähäisimpänä, organisaatiot oppisivat käyttämään premortem-analyysiä – eräänlaista epäonnistumisen analyysia.

D. Kahnemanin kirja ”Thinking, Fast and Slow” on yksi parhaista ja nousee minulla TOP4-bisneskirjaksi, jonka olen tähän mennessä lukenut. Kirjan ote on intensiivinen eikä petä lukijaansa. Jokainen sivu on kääntämisen arvoinen, koska et malta odottaa seuraavan sivun löydöksiä, joita Kahneman on tehnyt. Se on myös älyllisesti haastavaa kirja. Se on myös kiehtovasti kirjoitettu. Väittäisin myös, että kirjan viisaus ja älyllinen rikkaus saattaa olla ikuista?

Muutoksesta

John P. Kotterin ”Leading Chaneg”-kirjassa kerrotaan 8 muutoksen vaihetta, jotka johtavat onnistuneeseen muutokseen. Sen avulla oppii miten voi johtaa konkreettisesti muutosta ja viedä niitä oppeja käytäntöön.

Hän on oikeassa siinä, että muutos jää pysyväksi vasta, kun ympärilläsi olevat ihmiset alkavat sanoa, että ”tämä on meidän tapamme toimia”. Silloin on aika juhlia. Miten muutoksessa epäonnistuu? Kotter käyttää paljon aikaa selittääkseen tyytyväisyyttä ja miksi se on haitallista mille tahansa muutoshallinnan toiminnalle. Heikot sponsorit ja komiteat heikentävät myös muutosta. Myös vision ja tavoitteiden viestinnän puute eivät nopeuta muutosta.

Ja kaksi asiaa, jotka meidän ei saa unohtaa:

* Muutoksen hallinta on tärkeää, mutta muutoksen johtaminen on ratkaisevaa.

* Koulutus ja valmennus muutokseen on se, mikä saa muutoksen pysymään, koska kulttuuri on voimakas ja ilman koulutusta sekä valmennusta uutta kulttuuria ei upoteta organisaatioon.

Kilpailusta

”Fight for profits!” on tämän kirjan sanoma. Kaikkien yritysten pitää kilpailla kannattavuudestaan ja ymmärtää kuka vie ”hillot himaan”. Ja siksi se pitää lukea!  

Michael Porter ”Competitive Strategy”-kirja on käytännönläheinen strategiakirja, jonka avulla liikkeenjohto voi päättää organisaationsa tulevaisuudesta. Tämä kirja on aikamme tärkein strategiakirja.

Differoituminen mahdollistaa positioitumisen, joka suojaa yritystä kilpailijoilta ja yleensä differoituminen suojaa parhaiten viittä kilpailukykytekijää vastaan. Tässä strategiassa asiakkaan saama – koettu tai todellinen, arvo pitää olla suurempi kuin maksettu hinta ja yritys on tekee trade-offin luopumalla hintajohtajuudesta pyrkiäkseen parempaan markkinaosuuteen. 

Keskittymisessä tai fokusoituessa yritys panostaa tiettyihin asiakkaisiin, tiettyihin palveluihin tai tiettyyn maantieteelliseen alueeseen. Mikä tärkeintä tämä strategia yleensä tuottaa paremmat katteet kuin keskimäärin toimialalla. Yritysten trade-off tässä strategiassa on päätös luopua liikevaihdosta saadakseen parempaa tuottoa.

Johtamisesta 

Alfred P. Sloanin kirja ”Vuoteni General Motorsissa” kannattaa lukea englanniksi. Sloan on mallintanut johtamisen perusteita pitkän uransa aikana ja kirjassa tiivistää niitä, vaikkakin hieman vanhahtavalla tyylillä. Tämä kirja ei pääse tietokirjojen top10-kirjojen joukkoon, koska se menee suoraan Top4:n. Sloan on selkeästi kirjoittanut kirjan jakaaksensa osaamista tuleville sukupolville sekä selittääkseen General Motorsin kehittymistä.

Yleisesti ottaen voisi luonnehtia GM:ää aikansa innovatiiviseksi yhtiöksi. Esimerkiksi osamaksurahoitus lanseerattiin kuluttajakaupassa jo vuonna 1919. GM:ssä tunnistettiin, että henkilöautosta tulee yleisin kulkuväline ja keskiluokka tulee määrittelemään ostovoimallaan tyylisuunnat. Samoin GM:ssä lähdettiin hyvin varhain tekemään loikkaa ulkomaille eli kansainvälistymään yritysostojen kautta mm. Vauxhallin avulla Iso-Britanniaan ja Opelin kautta Saksaan. Ja mikä tärkeintä – myyntitoimintaa pidettiin arvossa arvaamattomassa.

Meille suomalaisille mielenkiintoinen kuriositeetti on, että kirjassa esiintyvät Eliel ja Eero Saarinen. He suunnittelivat GM:n kampuksen Detroittiin.

Alfred P. Sloan aloitti yhtiön palveluksessa vuonna 1918 ja vuonna 1956 hänet nimitettiin johtokunnan kunniapuheenjohtaja. Tuohon uraan mahtui siis operatiivista johtamista 23 vuotta ja hallitustyöskentelyä 43 vuotta.

Kirjan tärkein oppi löytyy seuraavasta lauseesta eli ”hyvä liikkeenjohto perustuu keskityksen ja hajautuksen yhteen sovittamiseen, eli yhteinäistetysti valvottuun hajautukseen”. Suomentaja on todennäköisesti joutunut hieman arpomaan mitä Sloan on tarkoittanut. Koko kirjan ajan Sloan on tarkoittanut, että johtamisjärjestelmä ja tukitoiminteet pitää olla keskitettyä, mutta operatiivinen johto pitää olla liiketoimintayksiköissä. Hänen mielestä keskitetty johtamisjärjestelmä mahdollista kasvun johtamisen, mutta onnistuminen tehdään liiketoimintayksiköissä. Yhteiset tukitoiminteet varmistivat kannattavuuden, niin että esim. jokaisen automerkin varastoarvot eivät rasittaneet tasetta tai että keskitetyn osto-organisaation kautta saatiin volyymihyödyt. Sloan oli isojen ja vahvojen liiketoimintayksiköiden mies. Siis hyvinkin moderni tapa organisoida liiketoimintaa.

”Kun kilpailijat noudattavat esimerkkiämme – siinä on liikemiehen mitali” (Herbert M. Gould)

Sloan rakensi kasvuyhtiötä. Kirjan sivuilla rakentuu kuva optimistisesta keskustelijasta, joka haki kasvua ja kannattavuutta. Sekä mikä tärkeintä onnistui kummassakin tavoitteessa. Sloan myös oli hyvin huolellinen yhtiön maksuvalmiuden kanssa, jopa nykypäivänä tarkasteltuna liiankin huolellinen.

Sloan edusti osallistavaa johtamismallia ja hän halusi saada ihmiset sopimaan yhdessä päätöksistä. Hän uskoi, että siten on syntynyt keskitasoa parempia päätöksiä. ”Johtavilla henkilöillä on usein voimakas houkutus tehdä päätökset itse ilman joskus rasittavaa keskustelun prosessia, mikä edellyttää ideoiden myymistä muille”. 

Strategiasta

Sloan siteeraa melko paljon kahta miestä – William S. Durant (Buick) ja Henry Ford. Heidän erot olivat Sloanin mukaan ilmeisesti – Ford oli keskittäjä ja Durant hajauttaja. Samoin Ford oli halpuuttaja, kun Durant perusti kaiken differointiin (mallien kuin tekniikan). Yksi mainitsemisen arvoinen tekijä Durantin ajattelussa oli, että hän uskoi yhtenäistettyihin alustoihin osien tai varusteiden osalta. Näistä kahdesta strategiassa Ford onnistui ja Durant ajautui konkurssin partaalle. Durantin raunioista nousi GM ja osa hänen perinöstään jäi elämään mm. differoidulla tuotetarjoomalla.

Sloanin strateginen päämäärä oli vain ja ainoastaan tuotto pääomalle. Sitä hän kutsuu ”liikkeenjohdollisen ajatteluni perustekijäksi”. Pääoman tuottoon Sloan uhraakin paljon ajatuksia, sivuja sekä luettelee monipolvisesti kuinka paljon GM on tuottanut osinkoina omistajilleen eri aikakausina.

”Muistakaa kohtuus kaikissa yhteyksissä”

Johtamisesta… Sloanin mukaan hyvä johtajan ominaisuudet ovat:

·     Arvovalta, mutta ei hierarkiaan perustuva.

·     Kunnioitus saavuttaakseen luottamuksen.

·     Toimialaosaamista.

Sloan näki, että GM:n positio toteutuu differoimalla tuotteet – Chevrolet, Oakland (Pontiac), Oldsmobile, Scripps-Booth, Sheridan, Buick ja Cadillac. Kaikki automerkit positioituivat eri kohderyhmille. Chevy halvempaan tuotekategoriaan ja Cadillac yläkvartaaliin. Vastaavasti liiketoimintamallina oli rakentaa tuotteita kaikissa hintaluokissa.

Hinnoittelustrategia oli kolmiportainen:

1)   Hintapisteitä halvimmasta kalleimpaan.

2)   Hintakartassa ei saanut olla aukkoja.

3)   Hinnat eivät saaneet olla päällekkäisiä eri tuotemerkeille.

Kirja kuudella sanalla –  ”En koskaan anna käskyjä – minä myyn ajatukseni liiketovereilleni, jos onnistun”.