🔵 Terveisiä Norjasta! Nyt on huippusiisti tilaisuus lukea norjalainen keinoälykirja (ruotsiksi). Suomeksihan meillä on ollut tämänkaltainen Antti Merilehdon kirja ollut saatavilla jo vuodesta 2018 alkaen. 

🟢 Hämmentävästi kirjassa pohdiskellaan: 

– Keinoälyn tietoisuutta, ihmisen eettisiä valintoja siihen liittyen ja vastuutamme keinoälyn tietoisuudesta (jos kone saavuttaa tietoisuuden niin voimmeko lopettaa sen)

– Samoin melko ratkaisemattomalta kuulostavat kysymykset automaattisesta päätöksenteosta (kuka kuolee auto-onnettomuudessa => kuski vai jalankulkija)

🟢 Muihin AI-kirjoihin verrattuna kirja keskittyy eettisiin kysymyksiin ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin. Sanoisin, että kirjan ehdoton vetovoima on eettiset kysymykset ilman, että sitä erityisesti mainostetaan ratkovan eettisiä kysymyksiä. Esim. Amazon romutti tekoälypohjaisen rekrytointijärjestelmän, koska se tuotti vinoutunutta päätöksentekoa (halusi palkata vain miehiä).

🟢 Keskeiset opit: 

– Kirjassa kehutaan EU AI Act-sääntelyä 

– AI = koneoppimista + neuroverkkoja + datan merkitystä, 

– se korostaa eettisiä haasteita, lainsäädäntöä ja tulevaisuuden näkymiä 

🟢 Nobelisti sir Roger Penrose uskoo, että tietoisuus on emergentti ja kvanttimekaaninen ilmiö. Hän katsoo, että meidän on ensin mullistettava käsityksemme kvanttifysiikan maailmasta, jotta voimme ymmärtää, mikä tietoisuus on. Ja siksi hänen mukaansa emme vielä tiedä mitä tietoisuus on eikä vastuuta koneen tietoisuudesta.

🟢 Kirjan tavoite on herättää lukija ajattelemaan AI:n roolia yhteiskunnassa, eettisiä kysymyksiä ja tulevaisuuden näkymiä. Sitten kirjan sivuilla seikkailevat IBM:n DeepBlue, Googlen AlphaZaro ja tietenkin Microsoftin Clippy ja Tay. Kaikki aikansa sankareita. 

🟢 Suosituksia: 

-Panostetaan algoritmien perusteisiin ja läpinäkyvyyteen (valvontaa?), 

– Automaattisen päätöksenteon vuosihuolto (auditoidaan koneen päätöksiä), 

– Yrityksiin konsultointia AI:n eettisistä kysymyksistä (vastaako yrityksen arvoja)

🔴 Kuusi sanaa: ”Älä aloita niillä tietoisuusjutuilla. Tuhlaisit vain aikaasi.” (Sir Roger Penrose)