🔵 Uusi lasikatto? Joka viides amerikkalaislapsista asuu nyt äidin kanssa, jolla ei ole kumppania. Missä isät? Tässä kirjassa on samaa kuin Risto Murron ”Puuttuva puoli miljoonaa”, mutta nyt näkökulma on lapset, heidän tulevaisuus ja sosiaalinen liikkuvuus. 

🟢 Kirjan pääviesti on, että Yhdysvalloissa yksinhuoltajatalouksien yleistyminen heijastaa merkittäviä yhteiskunnallisia muutoksia, joka näkyy lasten tulevaisuudessa ja sitä kautta koko yhteiskunnassa. Kirjan tavoitteena on kiinnittää huomiota siihen, miten kasvava eriarvoisuus on luonut luokkaeron perherakenteessa, mikä vahvistaa epätasa-arvoa ja heikentää sosiaalista liikkuvuutta.

🟢 Dataa:

– Vuonna 2019 Yhdysvalloissa vain 63 % lapsista asui avioliitossa olevien vanhempien kanssa ja osuus on laskenut 77 %:sta vuodesta 1980. Tämä lasku ei ole jakautunut tasaisesti väestön keskuudessa. 

– Lapset, joiden äideillä on neljän vuoden korkeakoulututkinto, muutokset ovat olleet vähäisiä – 84 % vuonna 2019 lapsista asui avioliitossa olevien vanhempien kanssa, mikä merkitsi vain 6 prosenttiyksikön laskua vuodesta 1980. 

– Vain 60 % niistä lapsista, joiden äidillä oli lukion tutkinto tai jonkin verran korkeakoulutusta, asui avioliitossa olevien vanhempien kanssa, mikä merkitsi huomattavaa 23 prosenttiyksikön laskua vuodesta 1980. 

– Vastaavanlainen suuri lasku tapahtui myös niiden lasten keskuudessa, joiden äidit eivät saaneet loppuun peruskoulua; näiden lasten osuus, jotka asuivat avioliitossa olevien vanhempien kanssa, laski 80%:sta vuonna 1980 57%:iin vuonna 2019.

🟢 Kirjan tavoitteena on herättää yhteiskunnallista keskustelua perherakenteen muutoksesta (Yhdysvalloissa) ja tarjota faktoja. Kirjan tarkoitus on korostaa perheen roolia taloudellisten rakenteiden ja epätasa-arvon heijastajana. Kohderyhmänä ovat ne, jotka haluavat ymmärtää perherakenteen muutoksen vaikutuksia ja niitä, jotka voivat sewkä haluavat vaikuttaa yhteiskunnallisiin päätöksiin.

🟢 Keskeiset opit:

– Miesten taloudellisen aseman heikentyminen liittyy avioliittojen vähenemiseen ja miesten taloudellisen aseman heikkenemistä selittää teollisten työpaikkojen määrän väheneminen, joka on poistanut miesten mahdollisuuden toimia perheissä tulonlähteenä.

– Alhainen koulutusaste: Lasten keskuudessa, joiden äidit eivät käyneet korkeakoulua tai eivät saaneet neljän vuoden korkeakoulututkintoa, on yhä todennäköisempää, että he kasvavat yksinhuoltajakodissa. Vuosien 1990 ja 2010 välillä tämä osuus kasvoi lähes 50 %.

–  Koulutustasolla on myös käänteinen merkittävä vaikutus perherakenteeseen, koska korkeasti koulutetut vanhemmat ovat todennäköisemmin naimisissa.

– Yksinhuoltajatalouksien yleistyminen on lisännyt taloudellista epävarmuutta ja kasvattanut lasten mahdollisuuksien ja tulosten välisiä eroja eri taustoista tuleville lapsille.

– Yksinhuoltajaperheissä kasvaneet lapset ovat suhteellisesti heikommassa asemassa verrattuna kahden vanhemman talouksiin.

– Avioliitto on tehokas tapa tarjota lapsille resursseja ja pitkäaikaista vakautta.

🟢 Köyhyysloukku: Yksinhuoltajaperheissä, joissa ainoa aikuinen on nainen, köyhyysaste oli kokonaisuudessaan 22 %. Perheissä, ainoa aikuinen on mies, vastaava osuus oli 11 %. Nämä osuudet verrattuna naimisissa olevien parien perheisiin olivat 4 %.

🟢 Raha ja käytettävissä oleva aika:

– Lapset ovat kalliita. Vuoden 2015 tilastojen mukaan keskituloisella avioparilla, jolla on kaksi lasta, menee keskimäärin yli 230 000 dollaria lapsen kasvattamiseen syntymästä 17 vuoden ikään asti.

– Aika on toinen vanhempien resurssi. Lapset eivät ole pelkästään kalliita, vaan myös uuvuttavia – siis aikaa vieviä. Jokainen vanhempi kertoo, joskus jopa kysymättäkin, että lasten kasvattaminen vie paljon aikaa.

– Pojat pärjäävät suhteellisesti huonommin kasvaessaan kodissa ilman isää.

🟢 Naimakelpoiset miehet: Siinä missä miesten tulot ovat laskeneet, niin siellä myös avioliittoluvut ovat vähentyneet. 2021 tehty tutkimus osoitti syy-seuraus -yhteyden miesten taloudellisen aseman heikentymisen ja avioliittolukujen välillä. Tutkimuksen aiheena oli teollisten robottien lisääntynyt käyttö työpaikoilla 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä, mikä puolestaan johti tulosten ja työllisyyden vähenemiseen korkeakouluttamattomien miesten keskuudessa.

🟢 Naimahaluiset naiset: Perustuen haastatteluihin 162 yhdysvaltalaisen yksinhuoltajaäidin elämästä ja näkemyksistä avioliitosta ja lapsista, kertoo että osasyy miksi monet naiset eivät mene naimisiin lapsensa isän kanssa on koska he eivät näe isää luotettavana taloudellisen turvallisuuden tai vakauden lähteenä.

🟢Jos tämä trendi jatkuu ja jos miljoonat amerikkalaislapset jäävät vaille niitä etuja, jotka tulevat kahden vanhemman kodista, niin perheiden välinen kuilu jatkaa kasvamistaan. Silloin lapset kärsivät, epätasa-arvo jatkaa kasvamistaan, ja sosiaalinen liikkuvuus heikkenee. Yhdysvalloista tulee heikompi, hajanaisempi ja vähemmän vauras kansakunta. 

🟢 Miten eteenpäin? 

– Koulutus tuo välillisesti vakautta lasten turvallisuuteen kun sekä isän ja äidin taloudellinen toimeliaisuus sekä työllistyminen on turvattu. Erityisesti miehet.

– Tuki yksinhuoltajaperheille sekä omien verkostojen kautta että työpaikoilla on korvaamaton apu.

– Yhteisömentorit ja positiiviset roolimallit voivat auttaa täyttämään joitakin aukkoja?

– Miesten osallistumista avioeron jälkeen on avainasemassa.

🔴 Kuusi sanaa kirjasta – ”Yksinhuoltajatalouksien yleistyminen lisää eriarvoisuutta (Yhdysvalloissa).”