🔵 Parasta kirjassa on tarinat ja miten ne on kerrottu. Tunnustan, että tykästyin kirjoittajan tapaan tuoda esiin tarinoita ja opin paljon uusia teollisia menestystarinoita. Niistä mielenkiintoisin oli Polaroid ja sen kehittäneen Edwin Landin tarina. Jo pelkästään sen takia kirja on lukemisen arvoinen.

✅ Kirja idea on kertoa – vaikeudesta, jolla pähkähulluista ideoista (tutka) tulee totta ja miten merkittävät yhtiöt (Pan-Am, Polaroid) kompastuvat omaan näppäryyteensä.      

✅ Mikä tappaa yhtiön? Polaroid-yhtiö kuoli kun se unohti perustehtävänsä ja ryhtyi taiteilemaan: “This is a product that has much more scientific and aesthetic appeal than commercial significance.”  

✅ Kirjan pääviesti on, että:
1) Pähkähullut ideat syntyvät kulttuurissa, joka tukee niiden syntymistä.
2) Pähkähullujen ideoiden takana on enemmän ihmisiä, jota kasvattavat asioita kuin ovat suuria visionäärejä.

✅ Kirjan vaikein kysymys on, että miksi hyvät tiimit, hyvät tarkoitukset ja parhaat ihmiset tappavat erinomaisia ideoita. 

✅ Amerikkalaisen bisneskirjan tyyliin tarjolla on myös metodi, jolla pähkähullut ideat tulevat todeksi. Sitä kutsutaan kirjassa Bush-Vail -säännöiksi:
1. sääntö. Pähkähullut ideat tarvitsevat ideanikkarit ja projektipäälliköt, mutta ne kannattaa pitää erillään, koska muuten ne rupeavat sotimaan.
2. sääntö. Pähkähullujen ideoiden taustalla on sekä ideanikkarit ja ihmiset, jotka tekevät niistä totta. Kumpaakin ihmisryhmää pitää kohdella tasapuolisesti.
3. sääntö. Systeemi tai prosessi, joka tuottaa ja varjelee pähkähulluja ideoita kaipaa myös suojelua. 

✅ Toiseksi mielenkiintoisin osa kirjaa on ihmiset ja heidän pähkähullujen ideoitten mini-elämänkerrat. Heitä ovat mm. Pan-Amin perustaja Juan Trippe, Raytheonin Vannevar Bush, Applen Steve Jobs, kapitalismin keksijä Adam Smith ja tietenkin keksijänero Edwin Land.

🔴 Kuusi päivää ennenkuin Adam Smith kuoli: “I love your company, gentlemen, but I believe I must leave you to go to another world.”