Kirjasta

Esko Valtaoja on Suomen nyky-tiedeyhteisön kruunaamaton valtias. Ei viikkoa etteikö Valtaoja olisi julkisuudessa. Se jopa saattaa nostaa mielenkiintoa kirjaa kohtaan. Universaalista aiheesta huolimatta Valtaojan teos on lukemisen arvoinen eikä sekään vähennä mielenkiintoa, että teos on vuodelta 2004.

Minkälainen kirja oli?

Lukukokemus on humoristinen ja paikoitellen henkilökohtainen, mutta pääsääntöisesti hyvin ajateltuja ja syvällisiä ajatuksia sisältävä teos. Valtaoja on kirjoittanut näkemyksensä optimismista ja tulevaisuudesta. Siinä on kirjan tarkoitus. Juuri edellä mainituista syistä kirja on sekä nautinnollinen ajatuksia herättävä lukukokemus että havahduttava kokoelma tosiasioita. Valtaojalla on paljon ihmiseen ja ihmisyyteen liittyviä havaintoja. Ei hän ehkä yllä Daniel Kahnemanin ”Thinking, fast and slow”-kirjan tasolle, mutta kauas ei jää kotimaisena kilpailijana.   

Valtaojan humoristisuutta kuvaa tarina Kolumbuksesta ja kuunpimennyksestä. Kolumbus tarvitsi vastentahtoisten intiaanien apua ja hankki sitä almanakan avulla. Kolumbuksen idea oli, että uskotteli intiaanit luulemaan, että hän pystyi ”jumaliensa” avulla aikaansaamaan kuunpimennyksen. Almanakan avulla hän tiesi kuunpimennyksen tulevan ja sitä tietoa hyödyntäen intiaanit saatiin yhteistyökykyisiksi. Toisessa Valtaojan tarinassa sama temppu ei toiminut Uuden-Guinean viidakon asukkeihin vuonna 1928. Huijauksen kohteena ollut heimopäällikkö tiesi kuunpimennyksen poistuvan yhtä varmasti kuin se saapui. Tämän lähemmäksi – näitä esimerkkejä lukuun ottamatta, ei Valtaojan kirjassa päästä tulevaisuuden ennustamista. Jos olet kiinnostunut arvioimaan mitä tulevaisuus voi tuoda tullessaan ja haluat lukea aiheesta suomalaista kirjallisuutta, niin Avoin tie kannattaa lukea. Kuten monet tulevaisuutta käsittelevät kirjat – Valtaojankaan, eivät kerro mitä tulevaisuus tuo tullessaan. Ne kertovat enemmän viitteitä siitä mihin tulevaisuus voisi rakentua. Omalla tavallaan Avoin tie muistuttaa paljon Hararin uusinta Homo Deus-kirjaa.

Mitkä ovat kirjan keskeiset ideat? 

Sotahistorioitsijat tietävät, että tasaväkisen taistelun ratkaisee se kumpi puoli jaksaa uskoa voiton mahdollisuuteen. Niin se on myös tulevaisuuteen liittyen. Me jotka olemme kehitysoptimisteja, niin näemme tulevaisuudessa enemmän voittoja kuin häviöitä. Valtaojan sanoin ”pessimismi luo avuttomuutta”.

Toiseksi hän uskoo, että tulevaisuus on aina nykyhetken rappiota. Vertauskuvat Valtaoja löytää niin mongolien verisistä valloitusretkistä sekä niiden tuomista reittien aukeamisista idän ja lännen välille. Tai natsien tuhoamasta Euroopasta, jonka tuloksena elämme nykyisyyttä. Leninin mukaan ”omelettia ei voi tehdä rikkomatta munia”, vaikka hänen johdollaan rikottiin paljon munia ilman, että sitä omelettia syntyi.

Thomas Moren utopia on paikka ei missään. Ja utopisti haluaa aina painaa jarrua. Vastustaa edistystä, joka ei vie muutosta utopiaan. Optimisti on se, joka jaksaa taistella vielä silloinkin, kun toiset ovat luovuttaneet. Kolmas porukka, johon Valtaoja ottaa kantaa ovat anarkistit – hallittujen ja hallitsijoiden väliseen ristiriitaan, sillä he haluavat tehdä niin kuin itse haluavat. Meidän aikaamme johtaa runsauden anarkia, joka näkyy mm. internetissä missä kaikkea on kaikille, liikaa. Suomalainen mökkielämä on anarkismia parhaimmillaan, siellä saat tehdä miten haluat. Ei silti tarvitse tyytyä demokratiaan, jossa pitää tehdä kuten toiset haluavat. ”No man is an island” (John Donne)”.

Uutuus kun vaikuttaa ihmiseen ja ympäristöön, niin tapahtuu muutoksia. Hän luettelee hengästyttävästi tapahtumia ja teknologioita, joiden vaikutus tulevaisuuteen voi olla arvaamaton. Kännykät. Sivilisaation uudet keskukset. Ihmisruumis voidaan erottaa aivoista. Geenimuunneltu ruoka. Fuusiovoimala ITER. Näitä kaikkia edellä mainittuja me koemme ja näemme ympärillämme, mutta osaammeko erottaa niiden tuomat tulevaisuuden teoreettiset vaarat ja saadut hyödyt. Vaaroiksi voidaan mainita esim. Mooren laki, joka sitten muuten ei ole laki vaan havainto. Mooren laki saattaa ennustaa jotain, mutta ei takaa fysiikan lainomaisesti varmuutta tulevaisuudesta.

Aivojen käyttäminen on tärkeä kehittymisen edellytys – ”use it or lose it*. Ehkä juuri siksi oppiminen ja ikääntyminen on Valtaojalle tärkeää. Hän näkee korrelaation iän, oppimisen ja ymmärtämisen välillä. Niiden yhdistelmä – hänen mielestään, johtaa vääjäämättä sivistyneisyyteen, kuten myös monen meidän muun mielestä. Tulevaisuuden rakentamisessa olisi hyvä huomioida edellä mainittu sekä ymmärrys ihmisen pohjautuvan apinaan. Inhimillinen kulttuuri on aivojemme saavutuksia, joka erottaa meidät apinoista ja luo pohjan ihmisyydelle. Valtaoja haluaa, että ymmärrämme eläimellisyytemme, joka voi johtaa kaikkien sotaan kaikkia vastaan.

Valtaoja luettelee myös muita tekijöitä mitkä erottavat meidät apinoista:

1.    kyky sympatiaan ja empatiaan,

2.    arvot ja järjestys,

3.    vastavuoroisuus,

4.    kyky tulla toimeen,

5.    mukautumiskyky ja

6.    älykkyys sekä kyky rationaaliseen toimintaan.

Valtaoja nostaa esille myös perspektiivin käsitteenä. Todennäköisesti me emme edes osaa katsoa tulevaisuuteen, koska pörssianalyytikon näkyvyys on kvartaali ja ihmisen oma näkyvyys on korkeintaan omiin lapsenlapsiinsa. Siihen kun vielä lisätään Teilhardin emergenssi – ennalta aavistamaton, niin ihmisen kyky ennustaa tulevaisuuteen on todennäköisesti olematon. Mutta vain ihminen voi jatkaa evoluutiota. Otetaan esimerkiksi lentäminen. Kului kolme vuosikymmentä Wrigthin veljeksien keksinnöstä ensimmäiseen suihkukoneeseen. Siitä kolme vuosikymmentä ensimmäiseen kuulentoon. Mitä seuraavan kolmen vuosikymmenen jälkeen? Avoin tie johtaa kaikkialle, mutta ei minnekään ilman ihmistä.

Mitä meidän pitäisi tehdä kirjan perusteella?

Valtaoja haukkuu status quota ”himmeäksi ideaksi”. Se on ihmiskunnan kohtalokkain aate. Kirja toivoo – suorastaan vaatii, jokaista meistä muuttamaan sekä muuttumaan. Vaikka henkisesti kaipaamme status quota, niin todellisuudessa emme sitä tarvitse. Muutos on ainoa asia mitä tarvitsemme.  

Mitä minun pitäisi itse tehdä? 

Estää himmeän idean mukanaan tuomaa pysyvää olotilaa.

Yhteenveto

Kirja kuudella sanalla – ”Me kylvämme (itse) oman tulevaisuutemme siemenet”.