Kirjasta

Talouspolitiikalla tavoitellaan lyhyellä aikavälillä mahdollisimman tasaista ja pitkällä aikavälillä mahdollisimman nopeaa hyvinvoinnin kohenemista. Kangasharju kirjoitti kirjansa, koska haluaa mahdollistaa talouspolitiikan toteutumisen tulevaisuudessa sekä hän halusi myös tehdä tilinpäätöksen talouden vaaran vuosista (2009-2018).

Tätä ajanjaksoa hän kutsuu lamaantumaksi, joka on ”enemmän kuin taantuma, mutta vähemmän kuin lama”. Hän halusi tutkiskella syitä, jotka johtivat lamaantumaan. Kirjan lopussa Kangasharju paljastaa talouspolittiiset suositukset, joilla Suomi säilyttää asemansa kolmen A:n luottoluokassa.

Minkälainen kirja oli?

Hieno sukellus taloustieteen maailmaan ja erinomainen kertaus talouden realiteetteihin. Ymmärrys Suomen talouden kulmakivistä syveni taas piirun verran. Tiestikö, että esim. vientiteollisuus työllistää Suomessa vain 430 000 palkansaajaa?

Mitkä ovat kirjan keskeiset ideat? 

Tulevaisuuden lähtökohdat:

1)   Digitalisaatiosta tulossa keskeinen kasvuntekijä.

2)   Ikääntyvä Suomi tuottaa kestävyysvajetta.

3)   Suomen julkinen alijäämä sekä valtiolla on liikaa julkista velkaa.

4)   Työmarkkinat ovat jäykät ja palkkaliukumat toimivat vain ylöspäin.

5)   Suomen syrjäistä sijaintia on vaikea muuttaa kilpailueduksi.

6)   Kaupungistuminen polarisoi yhteiskuntaa.

Tulevaisuuteen valmistautuminen edellyttäisi Suomelta seuraavia asioita:

1)   Digitalisaation tuoman investointiaallon kääntäminen uudeksi suomalaiseksi kasvun lähteeksi innovaatioiden sekä koulutuksen kautta.

2)   Työllisyystavoite pitäisi nostaa 79 %:n, koska tarvitsemme 200 000 uutta työllistä.

3)   Yritysten sopeuttamisessa pitäisi mahdollistaa myös palkkaliukumat alaspäin, eikä pelkästään työntekijöiden määrän kautta.

4)   Vastaanottaa lisää turvapaikanhakijoita.

5)   Ottaa tavoitteeksi korvata robotisaatiolla ikääntyvä työväestö.

6)   Työntekoon kannustaminen reaaliaikaisen verotuksen, sosiaaliturvan sekä tulorekisterin avulla.

7)   EU-tason taistelu verokilpailun poistamiseksi.

8)   ACE-uudistus eli yritysten oman pääoman tuominen samalle viivalle kuin vieraan pääoman käyttö investointien rahoittamiseksi.

9)   Maaseudun subventointia kasvukeskusten kustannuksella arvioitava.

10) SOTE-uudistuksessa hyödynnettävä yhteistä tietojärjestelmää sekä digitalisaation tuomia synergiaetuja.

11)Yliopistokuntien elinkeinopolitiikan ja kaupungistumisen esteiden purkaminen.

Miten mahdollistaa 79%:n työllisyystavoite?

–      Mahdollistetaan matalapalkkatyön syntyminen, jossa mm. pakolaiset voitaisiin työllistää.

–      Kannustetaan osa-aikatyöhön, joka itsessään kasvattaisi työllisyysasteen 6%-yksiköllä Ruotsin mallin mukaan.

–      Muokataan asenteita, että työntekeminen on aina kannattavampaa kuin kotona oleminen.

–      Puretaan kannustinloukkuja, ettei työnvastaanottaminen heikennä taloudellista asemaa.

–      Kriisilausekkeet työehtosopimuksiin, jotta yritykset voivat toimia ennen kuin vaikeudet ovat voittaneet yhtiön.

–      Palkansaajien irtisanomissuojan heikentäminen pienissä mikroyrityksissä.

Kangasharju ehdottaa, että työnvastaanottamisen tulisi lisätä käteen jäävää tuloa. Hyvä tavoite sekin, mutta absurdi ajatus että se olisi ainoa motivaatio työllistyä. Tavoite pitäisi olla, että työnteko on kunniallinen tapa tulla toimeen ja työttömyys on epämiellyttävä tavoite. Työllistyminen pitäisi nähdä porttiteoriana parempaan elämään, vaikka tulotaso ei paranisi lyhyellä aikataululla.

Alkuasetelma on herkullinen ja hän jopa kutsuu sitä kauniiksi historiaksi. Suomen elintaso on noussut 18-kertaiseksi 150 vuodessa. Sinä aikana Suomesta on saanut 10 % reaalituoton, kun verrokkimaissa se on ollut 6 %. Eli seitsemän vuoden välein omaisuus on kaksinkertaistunut. Meitä paremmin on pärjännyt vain Japani, Romania ja Norja.

Mitä tapahtui vuonna 2008? Talous supistui 8,3 %, kehysriihessä tehtiin 11,5 %:n ennustevirhe ja Suomen julkinen alijäämä kasvoi 12,6 mrd. euroon. Samaan aikaan Nokia-klusteri kriisiytyi, eukalyptuspuun tarjonta heikensi ja digitalisaatio vähensi kysyntää metsäteollisuudessa ja metallien hinnat romahtivat.

Suomen käänne tapahtui vuoden 2015 loppupuolella. Kangasharjun mielestä suurin yksittäinen selittävä tekijä on Kiina.

Tulot korreloivat onnellisuuden kanssa voimakkaasti ja erityisesti pienituloisille lisätulot tuovat mielihyvän tunnetta ja suurituloisille kokemusta menestyksestä elämässä. Bruttokansantuote on ”kelpo mittari kuvaamaan hyvinvoinnin kehitystä”. Talouden kasvaessa erilaisuutta hyväksytään paremmin, koska olotila kohentaa moraalisia arvoja. Kasvu on tärkeää, koska myös luonnonresursseja käytetään tehokkaammin ja niihin liittyvät innovaatiota lisääntyvät.

Rahapolitiikan tärkein tehtävä on pitää rahan arvon vakaana.

Talouspolitiikasta

Talouspolitiikka epäonnistuu aina, paitsi sattumalta. Kolme syytä:

1)   Taloustieteellä on poliittisia intressejä. Esim. oikea-vasen.

2)   Taloustiede ei osaa analysoida talouspolitiikan sisäisiä tekijöitä. Esim. virkamiehet käytännön toteuttajina.

3)   Poliitikot optimoivat omia tarpeitaan. Esim. uudellenvalinta.

Suomi tarvitsee työelämän uudistuksia, koska palkat ovat jäykät ja liukumat toimivat vain ylöspäin.

Tulevien tuotteiden tekijöillä ei ole puolesta puhujaa ellei Peter Vesterbackaa sellaiseksi lasketa.

T&k-investoinneista:

1)   T&k-investoinnit tuottavat yhteiskunnalle ulkoisvaikutuksina kaksin verroin sen mitä ne tuottavat yrityksille itselleen. Kyseisen syyn takia valtion on edullista tukea t&k-investointeja.

2)   Tuki pitäisi antaa suorana tukena eikä epäsuora verotuki.

3)   Yliopistoille pitäisi antaa kannustimia tutkimustyönsä hyödyntämistä t&k-yhteistyönä yritysten kanssa.  

Suomessa on liikaa julkista velkaa, koska meillä on 60% velkaa suhteessa bruttokansantuotteeseen. Katto ko. velka-asteelle on 65 %, mutta seuraavaan lamaan meillä ei ole varaa mennä velkaelvytyksellä. Samaan aikaan meillä on kestävyysvaje, joka on 6 mrd euroa eli 3 % BKT:sta.

Ikääntymisen aiheuttama kestävyysvaje tuo tarpeen sopeuttaa. Keinoja on kaksi – pienentää julkisia menoja tai korottamalla veroja. Tutkimustiedon varassa menojen pienentäminen on kannattavampaa kuin verojen korottaminen. Kataisen hallitus sopeutti korottamalla veroja ja Sipilän hallitus on sopeuttanut pienentämällä menoja sekä toteuttamalla sisäisen devalvaation. Sen sijaan koulutuksen ja innovaatiopolitiikan säästö heikentävät Suomen kyvykkyyksiä digitalisaatiossa, joka on keskeinen talouskasvun tekijä. 

Raamatun kultainen sääntö: ”Ihmisen tulee tehdä muille niin kuin he tahtovat muiden tekevän itselleen”.

Sisäinen devalvaatio eli lasketaan työn hintaa suomalaisen työvoiman keskuudessa ja saadaan siten aikaiseksi kilpailukykyä. Käytännössä se tarkoittaa, että siirretään kustannuksia työnantajalta työntekijöille. Omassa valuutassa oli mahdollista tehdä ulkoista devalvaatiota eli saada enemmän rahaa ulkomaisesta myynnistä, mutta tuontiavarasta maksavat enemmän palkansaajille.  

Kikystä

Kiky-sopimuksessa pyrittiin parantamaan kilpailukykyä, koska suomalaiset palkansaajat tekevät tunnin lyhyempää työpäivää kuin ruotsalaiset ja puolitoista tuntia lyhyempää kuin saksalaiset. Suomessa tavoiteltiin kuuden minuutin lisäystä työaikaan. Miksi työajan pidennys tehtiin?

1)   Työn sivukulujen karsiminen jäi liian pieneksi.

2)   Nimellispalkkojen laskeminen ei onnistunut.

3)   Maltillinen palkkaratkaisu ei parantaisi Suomen kilpailukykyä nopeasti.

Kangasharju olettaa, että robotisaatio ja automaatio ei johda teknologiseen singulariteettiin eli työn häviämiseen nykymuodossaan sekä ”Ateenan vapaiden miesten”-yhteiskuntaluokan syntymiseen. Päinvastoin hän uskoo, että Suomessa on mahdollista korvata ikääntyvän väestön jättämä työvoimapula robotisaatiolla ja automaatiolla. OECD:n laskelmien mukaan 14% työpaikoista on uhattuna automaation takia ja Suomessa vain 7% työpaikoista on uhattuna. Ainoa uhka Suomelle on veropohjan häviäminen. 

Mitä meidän pitäisi tehdä kirjan perusteella?

Kangasharjun mukaan meidän pitäisi:

–      Jatkettava palkkakuria.

–      Uudistettava kilpailukykyämme.

–      Kiihdytettävä kaupungistumista.

–      Varmistettava työmarkkinoiden toimivuus.

–      Kuntarajat ylittävä elinkeinotoiminnan kehittäminen.

–      Kannustettava aineettomiin investointeihin ja innovaatioihin.

–      Parannettava koulutussektorin mahdollisuuksia tuottaa osaavaa työvoimaa.

–      Asuntopolitiikan on alennettava asumiskustannuksia ja tuettava työvoiman liikkuvuutta.

Mitä minun pitäisi itse tehdä? 

Lukea Kangasharjun kirja uudestaan.

Yhteenveto

Kirja kuudella sanalla – ”Kaikki onnelliset perheet ovat toistensa kaltaisia, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan” (”Anna Karenina” – Leo Tolstoi)